Muoti on luokkayhteiskunnan viemäriverkosto.

Keskeytän suhteellisen tiukan graduntekemiseni, ja kirjoitan poikkeuksellisesti tänne blogiin, koska a) olen lievässä flunssassa, eikä ajatus kulje ja b) olen viettänyt enenevässä määrin aikaa yliopistolla ja altistunut katkeamispisteeseeni asti visuaalisille ärsykkeille. Kampuksella olen ärsyyntynyt paitsi tietokoneluokissa mölöttäjistä, ruokalassa hidastelijoista, kirjaston kirjojen alleviivailijoista, ja aivan erityisesti tämän syksyn muodista. 

Ensinnäkin, kenen mielestä on hyvä idea kulkea ulkotakki auki, jos palelee? Paleleminen on oikeasti hei aivan saakelin seksikästä, ja harvoin takkia on esimerkiksi suunniteltu kiinnipistettäväksi. Joka armon päivä tulee joku Rebel Without a Cause tai Silirimpsis-mimmi vastaan kädet taskussa / puuskassa, tärisee ja näyttää uskomattoman coolilta 300 euron Stockmannilta ostettu nahkatakki avonaisena päällä. Jos se alla oleva riistomaassa valmistettu ylihinnoiteltu rätti on pakko olla esillä myös pihalla, niin tunge se vaikka sen takin päälle.

Toiseksi mua raivostuttaa paitsi jee-jee-miehet, erityisesti niiden päällä oleva yhdistelmä: pikkutakki ja farkut (parhaassa tapauksessa vielä tennarit). Okei, kaikki tietävät, että sä oot innostunut, innovatiivinen, luova, ekstrovertti, huikea, amazing, vetävä, idearikas, tiimipelaaja, joustava, hauska, tavoitteellinen, myyntihenkinen ja ennen kaikkea rikkaan perheen kultalusikka perseessä syntynyt nulikka, joka on kauppakorkeakoulusta valmistunut pelkällä omahyväisyydellä ja paskanjauhannalla, mutta tarviiko sitä alleviivata sitä vielä pukeutumisella? Veikkaan sun toivovan vaan, ettei kukaan huomaa, että oikeasti oot tyhjä tynnyri, ja jyräät kaikki pätevämmät ja vähemmän mölisevät tyypit pelkällä egollasi ruohonjuuritasolle. Toivottavasti tiedät, että sulle on annettu kaikki valmiina, ihme pelle. 

Viimeiseksi, vaan ei vähäisimmäksi, nilkkapituiset housut ja lenkkarit. Kuka on tämän lanseerannut ja missä voi häntä mäiskiä märällä tiskiharjalla naamaan? Tulee mieleen, että jengi odottaa jatkuvasti, miten tulvavesi yhtäkkiä huljahtaisi just siihen nilkkaan asti ja voi jehna, onneksi eivät housunpuntit kastuneet. Sen mä vaan sanon, että jos Tampereelle asti joku tulvavesi yhtäkkiä nousee, niin voipi olla muitakin murheita odotettavissa kuin märän housunlahkeet. Ette te oikeasti ole "just" mistään salilta tulossa. Ei se ole hyvännäköistä, se näyttää typerältä ja kylmältä, ja mun mielestä koko homman voisi lopettaa ja kaupoissa alkaa taas myydä boot-cut farkkuja, koska ne on ainoat oikeat. 

Muoti jaksaa hämmästyttää mua typeryydellään aina uudestaan ja uudestaan, ja silti jengi jaksaa siitä jauhaa, lukea lehdistä, jopa blogata ja välittää aivan äärimmäisyyksiin. Ymmärrän, etten avannut otsikkoa mitenkään, mutta päätetään lähdekritiikittömään Georg Simmelin lainaukseen: "Muiden jäljittely vetoaa ihmisiin, koska se on vaivatonta ja turvallista. Jäljittely rauhoittaa ihmismieltä, joka etsii samanlaisuutta ja yhdenmukaisuutta. Jäljitellessä ryhmä kannattelee yksilöä"

Tyhmyydestä kärsii koko ihmisperse.

Vuosien asiakaspalvelutyön ja ihmisyyden tuloksena olen oppinut kaikenlaista, mutta tärkein opetus on se, että ihmisen tyhmyys on rajaton. Olen varma, että valtion budjetti eheytyisi parissa sukupolvessa, jos otettaisiin takaisin opetussuunnitelmaan Kansalaistaidon oppiaine, tosin ehkä enemmän painottuneena nykyaikaan. Olen sen verran typerää jengiä kohdannut töissä, vapaa-ajalla ja niiden välissä, että päätä huimaa.

Tässä muutamia ehdotuksia erilaisiksi oppikokonaisuuksi, ja näistä kaikki, siis aivan joka ikinen kumpuaa elävästä elämästä, ja olen kohdannut vähintään yhden henkilön, joka olisi kunkin aihealueen opiskelusta hyötynyt. Tässä tiivis paketti synopsisten kera.

Miten lukea byrokratiakoneiston lähettämiä lomakkeita ja kirjeitä? Mukana Suomi-Kela-Suomi -sanakirja.

Utopistisessa maailmassa kirjeissä lukisi, että se opintotuki on myönnetty, eikä vain "tarkastettu". Mutta se on täysin mahdoton ajatus.

Miten käyttäydytään puhelimessa?

Varsinkin töissä törmää helposti ihmisolentoon, jonka mielestä puhelimessa ei juuri tarvitse käytöstapoja. Harjoitellaan mm. tervehtimistä, oman nimen sanomista, oman nimen sanomista uudelleen selkeästi, suuttumatta olemista, jos varmistetaan puhelimessa nimi, puhelinnumero tai muu tieto. Kiittäminen ja hyvää päivänjatkoa toivottaminen ovat jatkokurssin aiheena.

Kuinka jonotetaan?

Miten se onkin niin saakelin vaikeaa? Sokoksen kassalla on yleensä selkeästi ikähierarkia, sillä pääsääntöisesti joudun väistelemään mummojen kiilailuja, koska kehtaan olla alle satavuotias. Vuoronumerot ovat niinikään turhia hömpötyksiä. Kyynärpäät ovat toisinaan tarpeettomia käyttää.

Mitä tarkoittaa pv, vko, kk, vv?

Eräs Henkilö: "Hei, haluaisin vain kysyä, mitä tarkoittaa 10kk?"
Minä: "Hei, se tarkoittaa että kymmenen kuukautta."
Eräs Henkilö: "Kiitos, tämä tieto riittääkin!"
Minä: "Kiitos hei, ja mitä hittoa."

Miksi heijastinten käyttö on tärkeää?

Koska pyöräilijä ja autoilija ei sinua näe, jos olet pukeutunut mustiin ja hyppäät suoraan autotielle kulkematta suojatien kautta. Silloin saattaa sattua.

Googlaamisen A ja O.

Sen sijaan, että soittaisit ensimmäiseen asiakaspalvelunumeroon, joka mieleesi pälkähtää, kokeilen hakea lähin postitoimistosi esimerkiksi internetin hakutoimintoja käyttämällä. Epäolennaisuuksiin vastaileminen viivyttää asiakaspalvelijan toimintaa ja pidentää jonoja. Jonoista valittaminen on myös vähän turhaa, koska siitä syntyy vain uusi kierre. Puhelimessa minulta on kysytty mm. säätilaa, tukisukkien myyntipistettä, onko Alko vielä auki, voiko kastiketta laittaa kanan sekaan, jos ohjeissa lukee jauheliha, ja onko Tauski kotoisin Raisiosta. Kaikki todella oleellisia kysymyksiä.

Kuinka moneen osaan kannattaa pilkkoa sellaiset sanat kuin "hätäensiapukurssi", "verovähennyskelpoinen", "kilometrikorvaus" ja "punainen"?

Yhdyssanojen harjoittelu periaatteessa kuuluu äidinkielen piiriin, mutta ei tee pahaa välillä niitä kerrata.

Kannattaako huudella tuntemattomille?

Ei.

Entä ottaa pikavippejä?

Ei myöskään.

Luottaisinko verkon keskustelupalstojen kasvottomaan, lähteettömään pätijään vai tutkijoihin, jotka esittävät vertaisarvioituja akateemisia tutkimustuloksia?

Tietoa on nykyään kaikkialla, eikä sitä pantata enää ainoastaan yläluokan käyttöön. Informaatiovallankumous on valitettavasti tuonut maailmaan myös kaikenlaiset humpuukihaihattelijat, jotka tarjoavat (yleensä huikean kalliita) hoitoja ja "faktaa" esimerkiksi sähköyliherkkyydestä, rokotteiden autismivaikutuksista ja erilaisista uskomushoidoista. Lähdekritiikki kannattaa aina muistaa ja joskus myös unohtaa foliohattu kotiin. Pääsääntöisesti vertaisarvioidut, akateemiset tutkimukset ovat inasen luotettavampia, kuin jonkun muistot siitä, miten "aikaisemminkin poliota sairastettiin ja ihan hyvin selvittiin."

Kuinka internetissä käyttäydytään?

Mieluiten siten, kuinka muutenkin käyttäydytään. Toisia kunnoittaen, ja kaikkeen ei välttämättä tarvitse ihan heti kommentoida, vaikka vähän ottaakin päähän. Myös väkivallan lietsominen voi tuoda itsellekin ikäviä seuraamuksia. Ihan kaikkea ei myöskään kannata itsestään paljastaa, sillä internet ei unohda. Tissikuvat saattavat jäädä jonkun peräkammarin Pertin kovalevylle, josta ne taas jaetaan eteenpäin. Työnantaja ei välttämättä arvosta, jos laukoo rasistisia mielipiteitä julkisesti Iltalööppien keskustelupalstalla. Muita esimerkkejä saa itse keksiä.

Mitäpä jos kirjoittaisin haukkuvan kommentin jonkun toimittajan sähköpostiin ja uhkaisin väkivallalla?

No eiköhän se nyt ole ihan selvää, että se on laitonta ja todella typerää.

Entä jos ihan pienesti sanoisin, että kuole huora?

Jos nyt kuitenkin lopetetaan tämä tähän.