Hyvää uutta toivoa 2017!

Satavuotiaan Suomen juhlavuoden kunniaksi teen 100 lupausta tulevalle vuodelle 2017.

1. Katson Rogue One -leffan.

2.-98. Graduun liittyvät lupaukset.

99. Valmistun.

100. Syön jonkin verran vähemmän suklaata. 

Muoti on luokkayhteiskunnan viemäriverkosto.

Keskeytän suhteellisen tiukan graduntekemiseni, ja kirjoitan poikkeuksellisesti tänne blogiin, koska a) olen lievässä flunssassa, eikä ajatus kulje ja b) olen viettänyt enenevässä määrin aikaa yliopistolla ja altistunut katkeamispisteeseeni asti visuaalisille ärsykkeille. Kampuksella olen ärsyyntynyt paitsi tietokoneluokissa mölöttäjistä, ruokalassa hidastelijoista, kirjaston kirjojen alleviivailijoista, ja aivan erityisesti tämän syksyn muodista. 

Ensinnäkin, kenen mielestä on hyvä idea kulkea ulkotakki auki, jos palelee? Paleleminen on oikeasti hei aivan saakelin seksikästä, ja harvoin takkia on esimerkiksi suunniteltu kiinnipistettäväksi. Joka armon päivä tulee joku Rebel Without a Cause tai Silirimpsis-mimmi vastaan kädet taskussa / puuskassa, tärisee ja näyttää uskomattoman coolilta 300 euron Stockmannilta ostettu nahkatakki avonaisena päällä. Jos se alla oleva riistomaassa valmistettu ylihinnoiteltu rätti on pakko olla esillä myös pihalla, niin tunge se vaikka sen takin päälle.

Toiseksi mua raivostuttaa paitsi jee-jee-miehet, erityisesti niiden päällä oleva yhdistelmä: pikkutakki ja farkut (parhaassa tapauksessa vielä tennarit). Okei, kaikki tietävät, että sä oot innostunut, innovatiivinen, luova, ekstrovertti, huikea, amazing, vetävä, idearikas, tiimipelaaja, joustava, hauska, tavoitteellinen, myyntihenkinen ja ennen kaikkea rikkaan perheen kultalusikka perseessä syntynyt nulikka, joka on kauppakorkeakoulusta valmistunut pelkällä omahyväisyydellä ja paskanjauhannalla, mutta tarviiko sitä alleviivata sitä vielä pukeutumisella? Veikkaan sun toivovan vaan, ettei kukaan huomaa, että oikeasti oot tyhjä tynnyri, ja jyräät kaikki pätevämmät ja vähemmän mölisevät tyypit pelkällä egollasi ruohonjuuritasolle. Toivottavasti tiedät, että sulle on annettu kaikki valmiina, ihme pelle. 

Viimeiseksi, vaan ei vähäisimmäksi, nilkkapituiset housut ja lenkkarit. Kuka on tämän lanseerannut ja missä voi häntä mäiskiä märällä tiskiharjalla naamaan? Tulee mieleen, että jengi odottaa jatkuvasti, miten tulvavesi yhtäkkiä huljahtaisi just siihen nilkkaan asti ja voi jehna, onneksi eivät housunpuntit kastuneet. Sen mä vaan sanon, että jos Tampereelle asti joku tulvavesi yhtäkkiä nousee, niin voipi olla muitakin murheita odotettavissa kuin märän housunlahkeet. Ette te oikeasti ole "just" mistään salilta tulossa. Ei se ole hyvännäköistä, se näyttää typerältä ja kylmältä, ja mun mielestä koko homman voisi lopettaa ja kaupoissa alkaa taas myydä boot-cut farkkuja, koska ne on ainoat oikeat. 

Muoti jaksaa hämmästyttää mua typeryydellään aina uudestaan ja uudestaan, ja silti jengi jaksaa siitä jauhaa, lukea lehdistä, jopa blogata ja välittää aivan äärimmäisyyksiin. Ymmärrän, etten avannut otsikkoa mitenkään, mutta päätetään lähdekritiikittömään Georg Simmelin lainaukseen: "Muiden jäljittely vetoaa ihmisiin, koska se on vaivatonta ja turvallista. Jäljittely rauhoittaa ihmismieltä, joka etsii samanlaisuutta ja yhdenmukaisuutta. Jäljitellessä ryhmä kannattelee yksilöä"

Tyhmyydestä kärsii koko ihmisperse.

Vuosien asiakaspalvelutyön ja ihmisyyden tuloksena olen oppinut kaikenlaista, mutta tärkein opetus on se, että ihmisen tyhmyys on rajaton. Olen varma, että valtion budjetti eheytyisi parissa sukupolvessa, jos otettaisiin takaisin opetussuunnitelmaan Kansalaistaidon oppiaine, tosin ehkä enemmän painottuneena nykyaikaan. Olen sen verran typerää jengiä kohdannut töissä, vapaa-ajalla ja niiden välissä, että päätä huimaa.

Tässä muutamia ehdotuksia erilaisiksi oppikokonaisuuksi, ja näistä kaikki, siis aivan joka ikinen kumpuaa elävästä elämästä, ja olen kohdannut vähintään yhden henkilön, joka olisi kunkin aihealueen opiskelusta hyötynyt. Tässä tiivis paketti synopsisten kera.

Miten lukea byrokratiakoneiston lähettämiä lomakkeita ja kirjeitä? Mukana Suomi-Kela-Suomi -sanakirja.

Utopistisessa maailmassa kirjeissä lukisi, että se opintotuki on myönnetty, eikä vain "tarkastettu". Mutta se on täysin mahdoton ajatus.

Miten käyttäydytään puhelimessa?

Varsinkin töissä törmää helposti ihmisolentoon, jonka mielestä puhelimessa ei juuri tarvitse käytöstapoja. Harjoitellaan mm. tervehtimistä, oman nimen sanomista, oman nimen sanomista uudelleen selkeästi, suuttumatta olemista, jos varmistetaan puhelimessa nimi, puhelinnumero tai muu tieto. Kiittäminen ja hyvää päivänjatkoa toivottaminen ovat jatkokurssin aiheena.

Kuinka jonotetaan?

Miten se onkin niin saakelin vaikeaa? Sokoksen kassalla on yleensä selkeästi ikähierarkia, sillä pääsääntöisesti joudun väistelemään mummojen kiilailuja, koska kehtaan olla alle satavuotias. Vuoronumerot ovat niinikään turhia hömpötyksiä. Kyynärpäät ovat toisinaan tarpeettomia käyttää.

Mitä tarkoittaa pv, vko, kk, vv?

Eräs Henkilö: "Hei, haluaisin vain kysyä, mitä tarkoittaa 10kk?"
Minä: "Hei, se tarkoittaa että kymmenen kuukautta."
Eräs Henkilö: "Kiitos, tämä tieto riittääkin!"
Minä: "Kiitos hei, ja mitä hittoa."

Miksi heijastinten käyttö on tärkeää?

Koska pyöräilijä ja autoilija ei sinua näe, jos olet pukeutunut mustiin ja hyppäät suoraan autotielle kulkematta suojatien kautta. Silloin saattaa sattua.

Googlaamisen A ja O.

Sen sijaan, että soittaisit ensimmäiseen asiakaspalvelunumeroon, joka mieleesi pälkähtää, kokeilen hakea lähin postitoimistosi esimerkiksi internetin hakutoimintoja käyttämällä. Epäolennaisuuksiin vastaileminen viivyttää asiakaspalvelijan toimintaa ja pidentää jonoja. Jonoista valittaminen on myös vähän turhaa, koska siitä syntyy vain uusi kierre. Puhelimessa minulta on kysytty mm. säätilaa, tukisukkien myyntipistettä, onko Alko vielä auki, voiko kastiketta laittaa kanan sekaan, jos ohjeissa lukee jauheliha, ja onko Tauski kotoisin Raisiosta. Kaikki todella oleellisia kysymyksiä.

Kuinka moneen osaan kannattaa pilkkoa sellaiset sanat kuin "hätäensiapukurssi", "verovähennyskelpoinen", "kilometrikorvaus" ja "punainen"?

Yhdyssanojen harjoittelu periaatteessa kuuluu äidinkielen piiriin, mutta ei tee pahaa välillä niitä kerrata.

Kannattaako huudella tuntemattomille?

Ei.

Entä ottaa pikavippejä?

Ei myöskään.

Luottaisinko verkon keskustelupalstojen kasvottomaan, lähteettömään pätijään vai tutkijoihin, jotka esittävät vertaisarvioituja akateemisia tutkimustuloksia?

Tietoa on nykyään kaikkialla, eikä sitä pantata enää ainoastaan yläluokan käyttöön. Informaatiovallankumous on valitettavasti tuonut maailmaan myös kaikenlaiset humpuukihaihattelijat, jotka tarjoavat (yleensä huikean kalliita) hoitoja ja "faktaa" esimerkiksi sähköyliherkkyydestä, rokotteiden autismivaikutuksista ja erilaisista uskomushoidoista. Lähdekritiikki kannattaa aina muistaa ja joskus myös unohtaa foliohattu kotiin. Pääsääntöisesti vertaisarvioidut, akateemiset tutkimukset ovat inasen luotettavampia, kuin jonkun muistot siitä, miten "aikaisemminkin poliota sairastettiin ja ihan hyvin selvittiin."

Kuinka internetissä käyttäydytään?

Mieluiten siten, kuinka muutenkin käyttäydytään. Toisia kunnoittaen, ja kaikkeen ei välttämättä tarvitse ihan heti kommentoida, vaikka vähän ottaakin päähän. Myös väkivallan lietsominen voi tuoda itsellekin ikäviä seuraamuksia. Ihan kaikkea ei myöskään kannata itsestään paljastaa, sillä internet ei unohda. Tissikuvat saattavat jäädä jonkun peräkammarin Pertin kovalevylle, josta ne taas jaetaan eteenpäin. Työnantaja ei välttämättä arvosta, jos laukoo rasistisia mielipiteitä julkisesti Iltalööppien keskustelupalstalla. Muita esimerkkejä saa itse keksiä.

Mitäpä jos kirjoittaisin haukkuvan kommentin jonkun toimittajan sähköpostiin ja uhkaisin väkivallalla?

No eiköhän se nyt ole ihan selvää, että se on laitonta ja todella typerää.

Entä jos ihan pienesti sanoisin, että kuole huora?

Jos nyt kuitenkin lopetetaan tämä tähän.

Vettä sataa ja kaikkia...

Hei ihmiset!

Ulkona on pimeää. Varsinkin silloin kun sataa vettä tai on sumua. Joten voisitko sinä, joka juokset minua vastaan pyörätiellä mustassa asussa ilman heijastinta, valoa tai älyä, edes yrittää väistää, jotta minun ei tarvitsisi tehdä äkkiväistöliikkeitä autotien puolelle. Mieluustihan väistelen erilaisia mustan sävyjä mukailevia spandex-ihmeitä ja heidän kavereitaan pyörätiellä, mutta ihan omankin turvallisuutesi vuoksi: käytä heijastinta, idiootti.

P.S. kaikkien pyöräilijöiden kannattaisi käyttää valoa, myös niiden, jotka syöksyvät autotielle ilman suojatiemerkintää rotvallin ylitse. Joku voisi sanoa, että kenties juuri heidän tulisi käyttää heijastinta, mutta tästähän selkeästi voi olla montaa mieltä. 

Lehdet tippuu puista ja aika kuluu kuista: 30 vuotta.

Kun siskoni oli teini-ikäinen, sanoin hänelle, että täysi-ikäisyyden saavutettuaan, vien hänet baariin. Sisko totesi tähän, että olen silloin jo niin ikivanha, että eihän hän jonkun ikäihmisen kanssa nyt voi baariin lähteä! Sisko on allekirjoittanutta viisi vuotta nuorempi, eli ikäihminen teini-ikäisen silmissä on yli 23-vuotias. Tsiisus.

Tästä keskustelusta on aikaa kymmenisen vuotta, ja sisko-parkakin on joulukuussa jo lähempänä viittäkymmentä kuin syntymäänsä. Ammoinen vuoropuhelu tuli tapetille lauantaina, kun tapahtui jotain semisti spesiaalia: täytin 30 vuotta. 

Joskus kuvittelin, että on asioita, joita pitää tehdä ennen kuin täyttää 30. Muuttaa Pariisiin, ottaa lävistys, mokailla, ottaa perhostatuointi nilkkaan, liftata ja elää villinä ja vapaana. Nyt taas tuntuu, että elämä on edelleen yhtä kesken kuin 20-vuotiaana, ja kaiken, mikä on jäänyt tähän mennessä tekemättä, voi vielä tehdä, jos siltä tuntuu. Ja mikä parasta, jos ei tunnu, ei ole pakko! Tietysti keho ei palaudu enää yhtä nopeasti aamuseitsemän jatkoilta, mutta sitten pitää vain juoda enemmän vettä. 

Nuoriso piruilee iästäni, mutta vaikka välillä kaipaan rypytöntä naamaani, olen kuitenkin onnellinen, etten ole enää 20-vuotias. Koska totta puhuen, olin kyllä ihmisenä ihan perseestä silloin. Kai sitä ääliöinkin ihminen kehittyy väkisinkin, kun ikää karttuu. 

Tässä vähän samastumispintaa muille (henkisesti tai fyysisesti) 30-vuotiaille. 

Kokkaat yleensä itse sen sijaan että söisit ulkona tai einesruokaa.

Unelmoit, että elämäsi olisi sittenkin ollut toisenlainen. 

 

Töissä asiakkaat ovat aika pitkälti perseestä, silti menet sinne vuodesta toiseen.

Puhut liikaa menneestä ja muistelet, miten joskus oli paremmin. 

Elämän yltyessä liian paskaksi, nielet vain turhautumisesi ja fantasioit erämökistä keskellä korpea. 

Yrität neuvoa nuorempiasi, mutta pääsi sisällä tiedät, 

että sinusta ei ole oikeasti neuvomaan ketään. 

Parhaat ystäväsi ovat vähintään kymmenen vuoden ajan olleet samoja. 

Kestät kritiikkiä kuten aikuisen kuuluu.

Sinulla on päämärätietoisia suunnitelmia, 

joihin olet pyrkinyt aktiivisesti jo viitisen vuotta vähintään. 

Kriteerit kumppaniksesi on noussut ja rimaa on vaikea ylittää.

Punnitset toimiasi ja teet päätökset perustuen järkeen. 

Olet löytänyt jo rinnallesi ihmisen, 

joka on samalla rakastajasi ja paras ystäväsi. 

Suhtaudut ihmisiin, joista et pidä, 

järkevästi ja kunnoittaen, vaikka mielipiteenne eroavatkin. 

Samalla suhtaudut kypsästi etkä ollenkaan ylimielisesti nuorempiisi.

Kohtaat tekemäsi virheet ja pyrit korjaamaan seuraukset. 

Jokainen mokaa ja se on okei.

Itsetuntosi on kohdillaan.

Tiedät asioita.

Olet rationaalinen ja harkitseva. 

Punnitset tarkkaan eri vaihtoehtoja ennen päätöksentekoa.

Tiedät, että vain kovalla työnteolla ja ahkeruudella 

voit saavuttaa turvatun tulotason. 

Suhtaudut nykyteknologiaan uteliaasti ja uutta oppien. 

Olet edelleen mukana skenessä. 

Jokainen päivä on mielestäsi lahja ja mahdollisuus! 

Syleilet elämää ja elät jokaisen hetken kuin se olisi viimeisesi!

Tai sitten ei millään näistä ole väliä, ja teet edelleen miten parhaaksi näet.