Älä pelkää kandia!

Kandidaatintutkielma. Se on paitsi sanahirviö myös pelottava ajatusmörkö monen sosiaalitieteilijän takaraivossa. Kandi on usein ensimmäinen iso tutkielma, jonka opiskelija tekee, varsinkin jos on suoraan lukiosta putkahtanut yliopistoon. Graduvaiheessa kandin kauhut ovat vielä muistoissa, joten silloin jo hieman tuntee omia kirjoitustapojaan ja solmukohtiaan ja pystyy puuttumaan niihin. Lupasin keväällä kandiohjaajalleni, että kerron huojentavaa sanomaani eteenpäin tuleville kandituskailijoille. Joten Douglas Adamsin sanoin: Don't panic!

"En ole tarpeeksi kypsä tehdäkseni tutkimuksen." "Aika ei riitä." "Olen saamaton." "Aloittaminen on vaikeaa." "Minulla ei ole edes aihetta." "Elämä on hankalaa, unohdin banaanit kotiin ja tietokoneluokassa haisee pahalta." Kuulostaako tutulta? Ei hätää, jokainen tuntee olevansa saamaton fletkumato kun kahden tunnin Facebook-selailun jälkeen huomaakin, että yllättävän paljon löytyi kiinnostusta ala-astekavereiden muksujen kuvien selailuun ja kandi.docissa on edelleen vain otsikko.

Alkuvaiheessa kannattaa rutistaa itsestään irti edes se pikkuruinen voimavara, jolla kirjoittaa ensimmäinen kappale. Kappaleen sisällöllä ei juurikaan ole merkitystä, se voi olla mitä tahansa diipadaapaa, jonka voi viimeistelyvaiheessa sitten poistaa koko tiedostosta. Tärkeää on aloittaa, sen jälkeen helpottaa. Tee vaikka sisällysluettelo ja fiilistele sitä hetki. Ja näin on tyhjän paperin syndrooma selätetty.

Itse olen luonteeltani niin viimetingan väsääjä kuin voi olla, ja jätän yleensä esseen teon tasan siihen vikaan mahdolliseen iltaan. Sosiaalitutkimuksen kandisemma on (onneksi) tehty sellaiseksi, että lusmuinkin lusmuilija joutuu tekemään jotain jo ennen kevättä, jos mielii seminaarissa roikkua. Itsehän kirkkaasti sluibailin tutkimussuunnitelmat ja muut samalla tyylillä kuin ennenkin, eli vikana iltana raotin pikkuisen lähdekirjallisuutta ja sutaisin jotain pätevältä vaikuttavaa paperille.

Tarkoitukseni ei ollut oikeasti lusmuilla kandini kanssa, mutta niin vain kävi. Joulun jälkeen päätin, että nyt alkaa raivoisa kirjoitus. Tai no, helmikuussa alkaa. Oho, kohta on pääsiäinen. No siinä onkin hyvin aikaa, aloitan silloin. Tässä kohtaa universumi kyllästyi laiskuuteeni ja viskaisi tarinankertojaanne parilla virustaudilla päin pläsiä. Tein siis viimeisenä kuukautena oikeastaan koko kandini kirjoitusosion. Ystävät nauroivat, kun kerroin meneväni Tietopinniin klo 7 aamulla. Mutta siellä olin, alla on kuvatodiste kännykkäkameralaadulla. Muutama sellainen raipakka 12-tunnin kirjoitussessio tuli skarpattua ja pienen hermoilun jälkeen kandin arvosana oli toiveiden mukainen.

 

Kandiseminaarissa tulee hirveästi käytännön vinkkejä ihan opetuksessakin, joten niistä kannattaa ottaa kaikki irti. Annan kuitenkin vielä oman panokseni ja pistän pienoisen listan niille, jotka eivät jaksaneet lukea koko tekstiäni (kyllä, tiedän ettet lukenut).

• Tunne itsesi. Oletko loppukiristressaaja vai etenetkö esseissäsi yleensä pikkuhiljaa? Tykkäätkö istua takapuolesi puuduksiin yhdessä kirjoitussessiossa vai onko helpompi tehdä vähän useana päivänä?
• Kirjoita flow'lla, mutta lue puhtaaksi tekstisi myöhemmin uudestaan ja uudestaan. Ja vielä kerran. Lisää tekstiä saa helposti vanhan tekstin joukkoon.
• Kirjoita lähdeluetteloa samalla kun kirjoitat leipätekstiin viitteitä. Lähdekirjoja jää helposti pois, jos vimmassa kirjoittaa ja ajattelee, että lisäänpä ne sitten myöhemmin. Nimimerkillä saman kirjailijan kaksi eri teosta, hupsanderi.
• Luetuta tekstiäsi muillakin kuin ohjaajalla ja opponentillä. Esimerkiksi äiti tai kaveri saattaa bongata yllättäviä sananvalintoja, pilkkuvirheitä ja muita kummallisuuksia helpommin kuin joku, joka on lukenut tekstisi useampaan otteeseen.
• Kandi ei ole loppujen lopuksi se kaikkein tärkein asia elämässä. Älä siis hermoile turhaan.
• Menkää kahville jonkun muun kandikirjoittajan kanssa ja purkakaa yhdessä turhautumista.
• Ajoita oma deadlinesi kandin valmistumisesta noin viikkoa ennen palautuspäivää. Sen jälkeen on vielä aikaa kuunnella muiden kommentteja ja korjata kirjoitusvirheitä.
• Käytä hyväksesi ohjaajaasi. Kuulostaa irstaalta, mutta tarkoitin että kannattaa varata henkilökohtaisia tapaamisia ja ottaa niistä kaikki irti. Varsinkin jos on täysi kirjoitusblokki käynnissä.
• Palkitse itsesi hyvästä työstä.