Muumien maailma

Tämä teksti on julmasti varastettu toisesta blogistani, mutta koska täällä on enemmän lukijoita, aion julkaista sen nyt uudestaan. Sori. 

Pienenä katsoimme sisarusteni kanssa paljon Muumeja. Muistan edelleen ulkoa joitakin fraaseja ja vuorosanoja jaksoista, ääniä ja kuvia. On niitä nauhoitettuja VHS:iä sen verran tullut kulutettua. (Voi kultainen 90-luku.)

Joitakin hetkiä sitten onnistuin kuluttamaan aikaani Muumilaakson asukkien parissa, koska niitä pääsi tai pääsee katsomaan Yle Areenalta, mikä on aika siistiä. Eräänä iltana vain tylsyyksissäni aloin niitä katsoa, ja hupsista, tulikin kahlattua huolella suurimman osan läpi. Niitä uusimpia, joissa on esimerkiksi aikamatkustusta, en jaksanut enää katsoa, oli sen verran animesilmiä ja huonoja efektejä, etten halunnut rikkoa kauniita lapsuusmuistojani niiden vuoksi. Niissä vanhoissa ja tutuissa kuitenkin mörkö oli edelleen pelottava ja Pikku Myy hauska ja Nipsu tyhmä. Aivan kuten pienenä kategorisoitiin mahdollisimman yksinkertaisiin lokeroihin kaikki tunteet. Kiva - tyhmä - pelottava. Nipsu on kyllä hahmona jokseenkin ärsyttävä. Pelkuri, ahne ja typerys. Sori vaan siskolle, jonka lempparipehmolelu oli Nipsu.

Ajattelin nostaa pari ajatustani esille, jotka nousivat Muumiviikonloppuni aikana. Taikatalven luettuani Muumit ovat näyttäytyneet täysin eri valossa kuin televisiosarjassa, jossa kaikki on opettavaista ja kivaa. Suosittelen kaikille Taikatalvea, se on hyvä kirja. Ei yhtään höttöä kuin tv-sarja.

Muumipeikko on homo- tai ainakin bi-seksuaali. Hänellä on riippuvuussuhde parhaaseen "ystäväänsä" Nuuskamuikkuseen, joka on sitoutumishaluton ja roikuttaa Muumipeikkoa alisteisessa suhteessa. Suhde ei ole tasaväkinen. Kenties Muumipeikolla on vaikeuksia olla sinut seksuaalisuutensa kanssa, joten hän heilastelee Niiskuneidin kanssa, joka taas edustaa juuri sitä, mitä maailman feministit toivoisivat, etteivät naishahmot edustaisi. Muumilaakso on muutenkin ällöttävän heteronormatiivinen. Muumipappa päättää aina Muumimamman puolesta kaiken, elättää perheen ja on ns. perheen pää. Niisku pitää huolta Niiskuneidistä, jota hän kuitenkin pääsääntöisesti dissaa ja pitää tyhmempänä. Niiskuneiti näytetään turhamaisena ja lapsellisena.

Pikku Myy taas edustaa epätoivottua naisellisuutta, ja häneen viitataankin pahanilkisenä ja negatiivisena hahmona. Vastakohtana on sisarensa Mymmeli, joka on rooliodotusten mukaisesti herkkä ja rauhallinen ja pitää siivoamisesta. Hänet "palkitaan" suhteella Poliisimestariin, kun taas Myy on heilaton.

Muumitarinoissa on kuitenkin ilahduttavasti löydettävissä myös viiltävää ironiaa, joka saa nauramaan yhä uudelleen. Taiteilijoita Muumilaaksossa -jaksossa taiteilijat ovat ylimielisiä ja stereotyyppisiä ja sanovat mm. "Lahjakkuuteni suorastaan pelottaa minua". Repesin aika kovaa siinä. Sellaisiahan taiteiliat (huomaa ii jiin tilalla) ovat.