Jul!

Siivosin tänään joulun rojut pois nurkista pyörimästä. Tai no, eivät ne nyt kirjaimellisesti missään pyörineet, kunhan tönöttivät uskollisesti siinä mihin olin ne törkännyt joulukuun alussa. 

Salli-koiran ensimmäinen joulu vuonna 2008 ja eräs lempparijoulukuvistani.

Yleensä ihmiset siivoavat ennen joulua kunnolla, mutta minulle on jostain syystä tullut tavaksi siivota kämppä lattiasta katonrajaan (koska eihän katossa nyt mitään ole) joulun jälkeen. Tämä saattaa aiheutua siitä, että olen yleensä ennen joulua joko paljon töissä tai paljon kuumeessa, joten joulusiivous on pintapuolinen sutaisu. Toinen syy on se, että en ole koskaan viettänyt joulua muualla kuin kotikotona as in porukoilla vaikka ikä läheneekin uhkaavasti kolmeakymppiä. 

Joulu 2012 meni kuten muutkin. "Muksut" valuivat ympäri Suomen kotitalon nurkkiin pyörimään vanhempien iloksi ja kauhuksi. Aattona katsottiin Lumiukko ja Joulurauhan julistus. Parina päivänä syötiin talon jääkaapit tyhjäksi ja halausten saattelemana viimeinenkin lintu karkasi taas maailman tuuliin. Joulussa on kuitenkin omasta mielestäni aina jotain pientä taikaa, ja aion jatkaa ristiretkeäni joulumielen tuomisessa kaikille niin kauan kuin pystyn. Aloitin joulukorttien väsäämisen jo heti muutettuani pois kotoa, mutta ensimmäisissä oli ehkä hitusen aistittavissa 20-vuotiaan ihmisen mielenlaatu, niistä suurin osa oli mustia ja joissa luki "hyvää uskonnollisesti sävyttynyttä juhlapäivää". Tätä nykyä korteissa lukee konservatiivisesti "hyvää joulua" ja kuvissa on tonttuja ja enkeleitä ja kultareunuksia. 

Onnistuin saamaan jopa erään teekkarin (myöhemmin käytän nimitystä Teekkari) pistämään jouluvalot parvekkeelle ensimmäistä kertaa ikinä! Jos tuo ei kuulu ansioluetteloon niin ei mikään. Teekkari myös ihan itse kävi ostamassa Joulutähden (niinkuin sellaisen kukkasen) ja oli tosi onnessaan siitä, että hänellä on nyt joulukukka. Harmi vaan että piti ostaa se Lidlistä, jossa niitä ei tietenkään pakata, joten kukkaparka paleltui matkalla ja sen koko loppuelämä on ollut pelkkää kärsimystä. Se jäbä ei varmaan enää koskaan osta kukkia itselleen. Oh the irony!

Tumpelo-nallelle neuloin tonttulakin.

Kuvassa oleva nalle oli synttärilahja Teekkarille.

Olen kerännyt itselleni joulukoristeita toisesta omasta kämpästäni lähtien, eli joulukuusta 2004. Se alkoi siitä, että opiskelutoverini, sanotaanko vaikka Lonska, sanoi, että nyt tuli mainosroskapostin (sellaisen joka tungetaan postiluukusta, ei sähköpostiin) mukana kuponki, jolla Jyskistä saa ILMAISEKSI poro-pehmolelun. Noh, taloudellisesti järkevinä ihmisinä otimme siis luentojen jälkeen kyydin lähimpään kaupunkiin, josta senniminen putiikki löytyy ja eikon kupongit tiskiin. Kaksosporot saivat nimekseen Rudolph ja kunnian olla ensimmäiset joulukoristeet ikinä. Samalla reissulla löysimme myös alennuslaarista piskuiset muovijoulukuuset, koristehelmet ja pieniä joulupalloja oksille. Onneksi olimme myös katsoneet juna-aikataulut väärin, joten kolmen tunnin rautatieasemalla odottelun sijaan kävimme hakemassa hyvällä omalla tunnolla sikspäkit olutta. Ensimmäiset korkattiin miehekkäästi puistonpenkin avulla.

Joka vuosi siitä lähtien kartutin joulukoristevarastoani. Harmi vaan että epämäärinen joulukassini on kadonnut jossain muutossa, joten olen joutunut tekemään uusia sijoituksia. Toivottavasti joskus kohtaan koristeeni vielä uudelleen.

Kotipaikkakunnallakin oli joskus pakkasjoulu. Kuvassa noin -27 astetta jouluaattona.