Syrjäydyin tänään Juveneksella kun menin syömään vasta neljän jälkeen, eli opiskelijatoverini olivat siirtyneet jo ruokalasta ikuisuuteen kauan (ehkä tuntia) ennen. Syöminen yksin yliopiston ravintolassa on jotenkin synkkää aina, vaikka ei olisikaan yksinäinen oikeasti. Suurin osa yksinsyöjistä räpläsi älyluuriaan tai luki jotakin. Olen joskus harkinnut sellaista tutustumispöytää, johon voisi kaikki yksinsyöjät kokoontua ja jutella keskenään.
Syynä syrjäytymiseeni ja myöhäiseen lounaaseen oli Atalpan kuntotanssitunti, jonne menin katsastelemaan meininkiä. Olen tanssinut useamman vuoden joskus hurjassa nuoruudessani, joten perusaerobicpeppuvatsanostajalkaahep -tunnit tuntuvat jotenkin niin tylsiltä, että olin ihan jee-meiningeissä menossa tanssimaan. Odotukseni kuitenkin lässähtivät kuin märkä rätti lattialle viimeisenä kesäduunipäivänä siivoojana.
Tunti oli tanssin ja aerobicin välimaastoa, eli ei tarpeeksi kumpaakaan, jotta olisi ollut miellyttävää. Ohjeet olivat luokkaa "ja sasee tai laukka-askel tai jokin" ja "nyt rynkyttää". Jälkimmäisen kohdalla teki mieli huutaa että anteeksi mitä. Kuulemma jokaiseen tuntiin kuuluu vähän rynkytystä. Se oli ilmeisesti jotain sellaista, mihin mikään ruumiini osa ei tahdo soveltua, ainakin olkapää vihlaisi aika paljon.
Lempihuutoni oli käsky "ja sivulle!", joka ei mitenkään viitannut siihen, miten sinne sivulle mennään ja montako askelta. Lähdenkö tästä laukkaamaan vai teenkö kenties askel-viereen? Päätä alkoi särkeä jo kymmenen minuutin jälkeen kun piti ilman silmälaseja tihrustella minne päin se ohjaaja taas koipiaan viskoo ja sojottavatko kädet kenties kattoon vai kaakkoon. Note to self: ryhmäliikunta ei auta päänsärkyyn, päinvastoin.
Olin sitten eturivissä, koska olen tällainen vajaanäköinen. Tajusin vasta kun piti vatkata itsensä kerran ympäri että takanani oli kasa muitakin jumppailijoita, joilla oli ihan yhtä paljon vaikeuksia saada selvyyttä liikesarjojen kryptisyydestä kuin allekirjoittaneella. Heti tuli parempi mieli, ajattelin jo että mihin rinnakkaisuniversumiin rytmitajuni on kadonnut.
Ohjaaja myös aloitti tunnin kaksikielisenä, mutta siihen alkuun se sitten jäi. Tosin en kyllä usko että kielellä oli mitään vaikutusta ohjeiden ymmärtämiseen, tietääkseni puhuimme samaa kieltä. Ei kyllä alkanut ihan nappiin tämä urheiluviikkoni. Huomenna siitten uusi yritys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti