Hervannan kunta.

Hervanta. Tuo betonilähiö, teekkareiden mekka, harmaiden palikkatalojen luvattu maa. Sinne kun joskus päätyy, ei tietä löydä pois. Kaikki "palvelut" ovat siellä, eli Kela, työkkäri ja Duo. Miksipä siis siirtyisi sieltä Tampereen keskustaan, kun kerran voi rauhassa syrjäytyä Mikontalon kellarikerroksessa.

Alkulöpinöiden jälkeen tuleekin se tarinan twisti. Nöyrä bloginpitäjänne, eli minä, olen myös asunut Hervannan synkeän taivaan alla, taistellut alkuasukkaita vastaan, vaaroja uhmaten odottanut bussipysäkillä tietä vapauteen, vältellyt pultsarien katsekontaktia Duossa ja kerran juossut karkuun sutta (olen kuullut väitteen, että se olisi ollut kettu, ja pelännyt minua vähintään yhtä paljon kuin minä sitä, mutta en ole vielä uskonut sitä). Enkä ole pelkästään kerran erehdyksissäni tuhrannut nimeäni vuokrasopimukseen Pirun kanssa, vaan olen asunut peräti kahdesti Herwoodin pimeiden polkujen varrella! Mitä ihmettä on päässäni liikkunut? Ensimmäinen kerta oli briiffi väliaikaisasunto, kun kämppis lähti pikailmoituksella Helsinkiin ja piti saada jostain katto pään päälle. Silloin osoitteena oli Opiskelijankatu, eikä se tuntunut mielestäni sen kummoiselta, busseja kulki hyvin, teekkarinaapurit grillasivat pihalla ja linnut lauloivat. Tosin kämpässä olin ehkä sen 1/5 kesästä, kun tein paljon kulttuurihommia ja muutenkin elämä oli jokseenkin hektistä. Ah, voi noita aikoja.

Suolijärvi.

Toisella kertaa oli ihan oma asunto ja parisuhde ja kissa ja sen sellaista. Naapurin oveen käytiin piirtämässä X (epäiltiin, että se tullaan murhaamaan seuraavana yönä ja tuo oli vain merkki siitä, missä murhattava asui), yläkerran pentu kirjoitti seinäämme jotain jumalasta ja sen kämmenestä, talomme päätyhuoneiston ullakko paloi, joku pappa ammuskeli siinä pysäkillä, josta lähdin aina töihin jne. Siitäkin on jäänyt hyvin kauniita muistoja. Mitä nyt huoltomies tulee omilla avaimillaan kysymättä sisään ja uskovaiset tytöt kertovat minulle mitä raamattu opettaa avioliitosta. Olen harkinnut projektia, jossa hankkisimme muiden Hervanta-survivoreiden kanssa sellaiset paidat, joissa lukee "Muutin pois Hervannasta" tai "I survived Hervanta". 

Ahvenisjärvi.

Noh, ne ajat ovat jääneet taakse ja nykyään olen onnellinen Tampereen keskusta-asukki. Toki lauantaiyönä joku oli (kännissä) kaatanut kokikset rappukäytävään, johon toinen naapuri oli laittanut lapun, jossa luki "Korjaa pissasi pois", mutta silti, kyllä tämä aina Hervannan voittaa! 

Mutta. Aina on se mutta. Teekkaritoverini asuu tietysti Hervannassa. Mitenkä muutenkaan. Eli tasapuolisuuden vuoksi sinnekin on siis joskus pakko mennä. Alussa, kun Teekkari yritti vielä tehdä minuun vaikutuksen, hän aina nouti kiiltävällä Opelillaan tytön mukaansa. Olin unohtanut Hervannan bussien autuuden parin vuoden keskustaihmisyyden aikana, ja autokyydeillä vieteltiin uskomaan että myös Hervannan valtaväylän takana oli älyllistä elämää. Minut valheellisesti tuuditettiin siihen tunteeseen, että ei se nyt ole niin kamalaa että toinen puolisko asuu siellä jossain kaatopaikalla. Karu arki lipui kuitenkin vääjäämättä päin takaraivoa. Minuun ei ilmeisesti tarvitse enää tehdä niin suurta vaikutusta (ilmeisesti tässä luotetaan jo tottumukseen ja mukavuudenhaluun) joten saan kulkea ihan itse kyseisen herran kämpille. Okei, kerran eräs tyylikkäästi pukeutunut mieshenkilö sanoi minulle astuessani Hervannan bussista ulos että minulla on kiva hansikas. Se oli miellyttävää. Toisin kuin eilen. Tulin helvetillisen iltavuoron jälkeen töistä ja hyppäsin tupaten täynnä olevaan bussiin nro 13. About yliopistonkadulla, eli siis matkan alkupäässä, joku herrasmies päättää sitten tyhjentää vatsalaukkunsa sisällön bussin lattialle. Ja kuten vierustoverini kuvaili, "ei ollut mitään kaunista", eli jäbä ei tyytynyt vain lievään yököttelyyn, vaan sitä jatkui koko matkan. Bussin takaosasta lähti joukkopako etuosastoon, koska haju oli lievästi sanottuna hirvittävä. Tyyppi istui sitten loppujen lopuksi yksin bussin takaosassa omassa oksennuksessaan, samalla kun etuosa on pakkautunut nenästään kiinni pitelevistä ihmisistä. Tuollaiset hetket ovat niitä, jolloin olen onnellinen, että asun kävelymatkan päässä Keskustorilta. 

Sateenkaaren päästä löytyy Hervanta.