Opiskelijabileet senkun kasautuvat ja kaikkialla pitäisi taas olla. On se kumma juttu, että yhdelle illalle lätkäistään kaikki pippalot ja zembalo-kissanristiäiset, mutta sitten kun on kerrankin vapaa lauantai-ilta, kämpille saapuu kolme tyyppiä juomaan koko boolikulhon tyhjäksi ja eikä siitä seuraa muuta kuin että ilta päättyy Ruman tanssilattialle huikeisiin tanssimuuvsseihin järjettömän tekno-dubstep-räppi-reggaen tahdissa.
Tänään tosin kävin nopeasti bileissä ja saavuin ajoissa kotiin, koska noh, Vanha Domus on niin nähty, siellä palelevat varpaat ja muu kroppa on kuin Pyynikin hiekkarannalla (en viittaa seksikkyyteen vaan Domuksen trooppiseen ilmastoon), vessaan on yhtä pitkä jono kuin Tivoliin perjantai-iltana ja kaikki ovat kännissä tai muuten vaan ärsyttäviä. Saattaa olla että vanhempana opiskelijana alkaa arvostaa oman sängyn pehmeyttä joskus enempi kuin vaellusretkeä Kalevan tummille kujille -15 asteen pakkasessa. Ehkä vain pitäisi myöntää, että olen ikääntynyt ja tylsä.
Kuitenkin sosiaalitieteilijöiden (eritoten sosiologien, sorppe vaan kaikille muille) bileissä on eräs paras aspekti, jota ei löydy niin väkevänä kulttuurisena riittinä toisista vertaisryhmistäni, nimittäin äärimmäisen tiukat väittelyt täysin turhista asioista. Tämän iltainen lyhyt, mutta sitäkin väkevämpi keskustelu käytiin siitä, kumpi on turhempi (tai tarpeellisempi), astianpesukone vai iPad. Sillä loppujen lopuksi (tai alkujen aluksi, mikä ihmeen fraasi tuokin nyt on olevinaan) molemmat ovat turhia suuressa mittakaavassa: astiat voidaan tiskata myös käsin ja iPad on vain hävettävän kallis lelu. Astianpesukone voitti, koska se on tarpeellisempi tulevaisuudessa, jolloin ehkä jokunen meistä asunee taloudessa, jossa saattaisi olla useampi ihminen, ehkä jopa elämänkumppanin tapainen otus.
Väittelyn tulos tai oikeastaan aihekaan ei ole kovin tärkeä, vaan se, että miltei mistä tahansa aiheesta voimme vääntää juttua, joka saa nauramaan niin että päätä särkee. Upeaa.
Sain myös uuden lempinimen vanhan tutun "ice queenin" jatkoksi: Tyly ämmä ja ilkeä täti. Nämä sain koska sanoin eräälle fuksipojalle, että kengät pitää ottaa pois. Lievää viittausta saattaa olla myös taannoiseen kahvikuppikommenttiini, joka on voitu tulkita ilkeämielisenä, mutta joka on suurelta osin väärinymmärretty ystävällismielinen huomautus.
Ice Queenin tarina lähtee yllättäen Sakesta, joka antoi sen minulle hurjalla risteilyllä takavuosina, jolloin kuuleman mukaan otin erään pojan sydämen hänen rinnastaan, jäädytin sen ja heitin Itämereen. Mikäpä siinä, voinkin lopettaa lainaamalla tylysti itseäni:
"Jos Sakke ei ole antanut sinulle lempinimeä, et ole todella elänyt."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti