Pidin tänä aamuna puheviestinnän kurssilla asiantuntijapuheen. Suurin osa kurssitovereistani piti puheen jostakin järkevästä ja vakavasta, lastensuojelusta, kunniaväkivallasta, romanikerjäläisistä ym. Itsehän kotiseuturakkaana pidin sitten Rauman murteesta, eli raumangiälestä.
Pakko myöntää, että oli kyllä ensinnäkin ihan älyttömän hauskaa kirjoittaa faktoja ylös oman kotiseudun vanhasta murteesta, toiseksi siitä puhuminen oli yllättävän helppoa. Maailman tuuliin kadonnut lapsonen on seilannut sentään Joutsenon kautta Tampereelle, ja murre on ollut pakko mukauttaa valtakulttuurin kieleen, jotta tulisi ymmärretyksi. Jostakin selkärangasta se intonaatio kuitenkin puheeseen löytyi. Ajattelin nyt jakaa teille näitä parhaita palasia. Jokainen voi sitten mielessään harjoitella näitä. Tai toki ääneenkin voi lausua, kunhan ei ole yliopiston mikroluokassa.
(Pieni sanakirja)
Olkkan dervtullui!
Hyvä huamend, hyvä päevä, luanikast ehtopäevä,
hauska ehtot!
Pali onne! Friski myättuult! Lykymbotkui ahterpeileihi!
Kiitoksi pali!
Mnää tykkä snuust!
Passaiskos pusu?
”Maamiäs o maall niingo sontsäki suu,
merimiäs o merell niingo fiikunapuu.”
”Kyll klapplakk nätt lakk on,
go vaa o nätt klapplakk."
(Suomennos: Kyllä lippalakki on kaunis lakki, kunhan on kaunis lippalakki.)
Valetle ko ruski koer. = Hänhän valehtelee kuin ruskea koira.
Ykspäine niinko Miko mul. = Yhtä itsepäinen kuin Mikon lehmä.
Teill o sitt fiin girkk! = Teilläpä on kaunis kirkko!
Nääks, siäld hän pöffätt! = Sieltähän hän saapui!
Viimeiseksi vielä tämä Tauno Koskelan runo, joka oli itselleni erityisen mieluinen:
Muist raumlaine, isäs ja äitis o meri
snuu veljes sen duska ja vaeva
Snuu suanisas kiärtä ai sualane veri
snuun daevas o meri ja laeva.
- T. Koskela
 |
| Tauno Koskela (1916-2002) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti