Meillä melkein kaikki laitteet on.

Ajattelin nyt paljastaa suuren elektroniikkaelämänmuutokseni. Olen tunnettu siitä, että päivitän elektroniikkalaitteitani suhteellisen hitaasti, jos ollenkaan. Pitkään mukana kulkenut televisioni on vanhempieni vanha matkatelkkari, ja se on mielestäni toiminut oikein mainiosti. Olen joutunut jopa hyvin julmien vitsien kohteeksi puolustaessani pientä mutta uskollista ystävääni, enkä ole suostunut luopumaan siitä niin kauan kuin siinä vielä henki pihisee. 

Ystäväni ensimmäisessä asunnossani vuonna 2004. Tölkit selittyvät tupareilla, ohjelma ei kyllä millään.

Televisioni päällä on nököttänyt jo vuodesta 2000 fallosmainen artefakti nimeltään Herra Muna. Se hämmentää ja naurattaa ihmisiä aina ja kaikkialla. Herra Muna oli hukassa useamman vuoden, mutta onneksi löysi tiensä kunniapaikalleen hetken seikkailtuaan maailmalla. Herra Munan olen saanut lahjaksi, kun eräs nimeltämainitsematon poikahenkilö sen jostain löysi, ja romanttisena henkilönä antoi tyttöystävälleen. Paras lahja ikinä. Hämmenystarkoituksena Herra Muna myös tarvittaessa osaa hyppiä eteenpäin piskuisilla jaloillaan. 

Herra Muna pahaa-aavistamattomana.

Viime syksynä tapahtui jotain, jota en voinut antaa pikku telkkarilleni anteeksi. En katsele televisiota juurikaan, koska ohjelmatarjonta on mitä on, joten laite on olemassa kämpässäni vain siksi, että sen avulla voi laulaa SingStaria. Mutta voih, kun yritimme ystäväni kanssa saada sitä toimimaan, kuva vain välkähti ruudulla, eikä palannut enää. Rakkaan televisioni ja minun yhteinen taipale oli vääjäämättä ohitse, koska hän ei pystynyt tekemään sitä ainoaa tehtävää, jonka olin antanut. Sydäntäni raastoi, mutta hiljaa päätin joulun jälkeisten alennusmyyntien tuovan minulle uuden töllöttimen. 

Muuton tunnelmia Joutsenossa 2005.

Itsehän en tiedä juuri mitään elektroniikkalaitteista. Olisin tyytynyt pienempäänkin, mutta siskoni kielsi ostamasta pienempää kuin 32-tuumainen. Selkis. Isoveljen neuvo oli että "saa olla minkä merkkinen tahansa, kunhan se on Sony". Okei. Puhelu siskon poikaystävälle antoi kasan kryptisiä merkintöjä ja koodeja, jotka kuulemma pitäisi löytyä valitusta pällistelyvälineestä. Selvä. Olin valmis. 

Näin kauniisti ystäväni osui sisustukseeni 2007. Pieni on kaunista!

Eräänä kauniina (no ei nyt kauniina, hirvittävä loskakeli) loppuvuoden päivänä ajelimme sitten Teekkarin kanssa Lielahteen ja vertailimme pätevänoloisina (minä en-niin-kauhean asiantuntevana, Teekkari pikkuisen katu-uskottavampana) eri elektroniikkaliikkeiden tarjontaa. Joissakin ei saanut lainkaan palvelua, joissakin kuva näytti suttuiselta, mutta Gigantista sitten lopulta lähti kotiin Phillips-merkkinen kuvalaite. Älkää ihmeessä kysykö enempää, tarkistin ennen ostamista että siskonmiehen antamat kryptiset ominaisuudet siitä löytyi, ja unohdin ne samantien kun laite saapui uuteen kotiinsa. Eli jos joku kysyy tarkempia teknisiä ominaisuuksia, sanon, että se on "musta ja ihan hyvä". 

Tämä kappale soi päässäni kun televisio lastattiin autoon ja tuotiin kämpille ja kasattiin. Asentajaa saattoi pikkuisen naurattaa kun lauloin sitä vieressä kun toinen sääti. Itsehän en koskenut laitteeseen missään vaiheessa, osoittelin vain kaukosäätimellä taivaisiin ja tarjoilin kahvia. Tässä sitä uuden ajan feministin mallia, niin! Tarkoituksena ei ollut kuitenkaan että mies asentaa ja nainen kaataa kaffetta, vaan se, että olen niin rähmäkäpälä (iskän sana) että olisin kuitenkin rikkonut jotakin. Ja onhan se kivempaa katsella ehjää televisiota.

Nyt toimii SingStar ja läppärinkin saa kiinni televisioon (piti sitäkin varten ostaa kaapeli, pffft)! Omg, me niin eletään tulevaisuutta! Kuulemma telkkari olisi voinut olla isompi, ja siihen voisi tietysti hankkia vähän paremmat kajarit ja ja ja. Sanon tuollaisiin kommentteihin nou tänks, koska televisioni on musta ja ihan hyvä. 

Siinä se nyt on. Herra Muna ja Televisio.

Lisäys: Huomasin, että vaikka mulla on uusi ja hieno televisio, ohjelmatarjonta on edelleen kuraa. Huijausta, sanon minä!