Jokaisella meistä on oma naapuritarinansa. Kerrostalosta toiseen jo vuodesta 2004 vaihtaneena voin sanoa, että niitä on kertynyt takataskuun jo aimo nippu.
Nykyisessä asunnossani olen asunut nyt noin kaksi vuotta. Talossa asuu aika paljon nuoria, mutta myös vanhuksia, talossa kun on sekä kaksioita että yksiöitä. Alakerran papalle soitetaan tämän tästä maijakyyti, kun setä on sammunut rappukäytävään siten, että kukaan muu ei pääse kulkemaan ohitse. Muuten taloyhtiö on mukava, joskus on bileitä (allekirjoittaneella myös), mutta aika harvoin niistä on enää haittaa kun Kutoskerroksen Narkkari (kuten itse nimitin häntä pääni sisällä) muutti pois. Sama herra esimerkiksi kerran vappuna tullessani yömyöhällä kotiin haalarit päällä, tuli hissillä alas kun olin menossa ylös, jolloin hän ystävällisesti pyysi minut viereensä "nukkumaan". Kieltäydyin kohteliaasti ja pohdin, että muistanneekohan tuota enää aamulla.
Viime syksynä naapuri vietti synttäreitään ja oli laittanut fiksusti lapun ilmoitustaululle, jossa pahoiteltiin meteliä. Toinen naapuri oli ilmeisesti sitä mieltä, että tämäkin oli väärin ja oli printannut viereen valituslapun ihan vaan varmuuden vuoksi. Onneksi kolmas naapuri, oli ottanut tämän juhlijan puolen, ja kirjoittanut ensin synttärilappuun "Have fun & onnea" ja toiseen lappuun "Seriously?" Arvostin niin, että toivotin myös synttärisankarille onnea lappuseensa. Ja btw, bileporukka lähti talosta noin klo 22:30, eivätkä kyllä pitäneet mitään erityistä meteliä. Että peukut vaan sulle, Valittaja.
 |
Asuessani katutasossa Tampereen keskustassa, naapurin mummolla oli tapana ottaa tuijotuskilpailu kissani kanssa. Mummo seisoi pihalla ja kissa katsoi ikkunasta ulos. Kissa hävisi yleensä. Näen mummoa edelleen välillä keskustassa, ja rouva kävelee sellaisessa painovoimaa uhmaamassa 90 asteen kulmassa ja t-o-d-e-l-l-a hitaasti. Mutta älkää antako hitauden hämätä! Tämä mummo on yllättävän nopea liikkeissään!
Tietoni tästä sain eräänä päivänä, kun olin jättänyt välioven auki ja istuin tietokoneellani. Koneelta pystyi näkemään oven jos kääntyi hieman vasemmalle. Ihan rauhassa datailin, kunnes yhtäkkiä joku katsoi postiluukustani sisään! Anteeksi, mutta mitä? Kuka niin tekisi! Ulko-ovemme ei ollut siihen aikaan (kultainen 2007) lukossa muuten kuin iltaisin ja öisin, joten periaatteessa se voisi olla kuka tahansa, joka nyt tykkää tirkistellä yksinasuvien tyttöihmisten postiluukuista sisään. Säikähdin tietysti ihan superisti, olihan kyseinen piippailija voinut yrittää samaa jo useampaan otteeseen, välioveni vain oli ollut kiinni, ja olin ollut täysin tietämätön tällaisista toimista.
Noh, kerran olin keittiössä tekemässä ruokaa ja näin miten mummo löntysteli sisäpihan poikki ja samalla tiiraili ikkunoistani sisään (ihan kuin se ei olisi tarpeeksi häiritsevää). Rappukäytävän ovi kävi, minun asuntoni oli ensimmäinen ulko-ovelta lähtien, jonka jälkeen sitten kuului, miten postiluukku aukesi! Ajattelin, että nytpä jää perverssi kiinni ja syöksähdin keittiöstä eteiseen, nappasin välioven auki ja työnsin ulko-oveni sepposen selälleen. Siinä ajassa, jonka spurttaan yksiöni keittiöstä eteiseen ja avaan kaksi ovea, tämä kilpikonnaa muistuttava olento oli jo ehtinyt syöksähtää kakkoskerrokseen rappusia pitkin. En saanut mummoa rysän päältä kiinni, mutta rouva oli jo paljastanut itsensä! Olin helpottunut, että kyseessä ei ollut aluettaan hahmottava murhaaja, mutta hieman kyllä rassasi tuollainen kyyläystouhu. Myöhemmin huomasin, että mummo tiiraili myös muiden postiluukuista sisään. Hyrr.
Samassa talossa myös seinänaapurini suorastaan puhkui vihaa minua kohtaan. En koskaan oikein tiennyt miksi, mutta hän kävi esimerkiksi teippaamassa oveeni lapun, jossa väitettiin että paukutan oveani liikaa! Huom. hän ei siis voinut pistää lappusta esimerkiksi postiluukusta sisään tai soittaa edes ovikelloa, vaan teippasi sen siihen kaikkien nähtäville. Parasta oli, että olin ollut ehkä yhden yön siinä asunnossa siihen mennessä, olin siis asunut talossa vasta muutaman päivän, ja ovi oli käynyt noin kahdesti. Ilmeisesti hän oli vain katkeroitunut maailmaa kohtaan, mutta mielestäni olin aika syytön siihen. Olen kyllä muodostanut teorian vihan syystä. Muuttaessani olin ollut siskoni kanssa hakemassa tavaroita vanhalta asunnolta, kun seinänaapurini oli pyytänyt päästä katsomaan tyhjää asuntoani, joka oli juuri remontoitu. Iskäni oli äitin kanssa auttamassa muutossa, ja koska iskä on niin mukava kaikille, hän oli antanut naapurini sitten katsoa kämppääni. Ilmeisesti se oli ollut virhe, koska naapurini kämppää ei oltu remontoitu ja hän oli asunut siinä jo todella pitkään vuokralla. Tästä lähti se, että minulle ei ikinä vastattu tervehdykseeni, ja jos yritin tulla hänen perässään rappuun, ulko-ovi piti vetää nenäni edestä kiinni, jotta minun pitää etsiä omat avaimeni. Noh, kaikkia ei voi miellyttää, ja sinnikkäästi tervehdin viimeiseen päivään asti häntä aurinkoisesti. Koskaan ei tosiaan tullut vastausta.
Pidän erityisesti nykyisessä talossani asustavista mummoista. Niillä on aina jotain hyvää vitsiä heitettävänään, yleensä liittyen omaan vanhuuteensa. Yleensä avaan heille oven tai ihan vaan tervehdin, mutta joskus olen esimerkiksi sorkkinut lukkopesää, kun "siinä nyt oli taas jotain vialla ja voivoi, eihän tällainen mamma nyt enää osaa". Eräs heitti vitsiä jouluna, että nyt ei parane liukastua, menee vielä joulu sairaalassa ja missaa kaikki jouluherkut. Tädillä oli samalla kaksi isoa muovikassillista ruokaa käsissään, jotka näyttivät painavan enemmän kuin täti itse. Kerran eräs sanoi, että kaverini näyttää ihan hänen pojaltaan ja hän jo kattoi, että onkos se nyt naisen löytänyt! Näistä kohtaamisista tulee aina ihan superhyvä fiilis.
 |
| Huoltoyhtiöllä on huumorintajua. Kuva oli ilmoitustaululla joulunaikaan. |
Seuraavassa kuvassa näkyy tilanne eräältä sunnuntailta. Nauroin ja otin kuvan, koska joku oli oikeasti luullut, että rappusiin oli pissattu. Yksinäinen ranskanperuna ja mäkkärin pilli viittaisivat kuitenkin omasta mielestäni ennemmin limonadionnettomuuteen portaikossa.
Niinpä niin. Jos ei kestä toisia ihmisiä, on parempi muuttaa maalle. Huumorintajulla jaksaa aika pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti