Kertokaa, miksi kasvatustieteen yksikkö on jämähtänyt kansakouluaikoihin? Voisi melkein kuvitella, että kasvatustieteissä, jos jossakin, otettaisiin käyttöön uusimmat ja parhaimmat keinot opiskella ja suorittaa, eli esimeriksi sähköinen tentti olisi aika jees.
Mutta ei, vastaus on ei missään nimessä. Tentit tentitään yleisenä tenttipäivänä, joita on joskus ja jouluna. Jos satut olemaan vaikka luennolla, sairaana, Uruguayssa, tai laulamassa Idols-koelauluissa sinä aikana, kun tentti on, menet seuraavana tenttipäivänä, eli noin kahden kuukauden kuluttua. Muistatko lukemasi silloin? Etpä tietenkään. Mutta kyllä pitäisi!
Luennot ovat massaluentoja, joissa kuunnellaan kun arvoisa luennoitsija plärää prujujaan ja lukee suoraan paperista. Myös itsestään kertova osuus on hyvä kirjoittaa etukäteen vihkoseen, koska vaikka olisikin jo useamman vuosikymmenen opettanut opettajia, saattaapi olla että jokin pikkuruinen detalji jääkin sanomatta, hui kauhistus. Eräänä tällaisena luentokertana meinasin kohteliaasti viitata ja kysäistä, että "onko tämä nyt esimerkki siitä, miten ei kuulu opettaa?"
Parhaassakin tapauksessa diat ovat hämärän rajamailta, niistä ei edes luennoilla ota kukaan selvää, saati sitten tenttiin lukiessa jälkikäteen. Erään kasvatustieteen peruskurssin materiaalit olivat pilkottuna kymmeneen (10) eri osaan (esim. dioja, lisälukemista, randomartikkeleita, joita ei oltu edes mainittu luennolla), kiva niitä oli sitten ennen tenttiä klikkailla ja arpoa nopalla, että mikä on tärkeää ja mikä ei. Eräs lempiesimerkkini oli .pdf -tiedosto, jossa ei ollut muuta kuin iso nuoli, ilman mitään tekstejä. Klikkasin senkin auki, ja tuijottelin hetken, jos vaikka keksisin mikä sen idea oli. Mitäköhän siinäkin on ajateltu, että "tämä nuoli pitää ehdottomasti laittaa tenttiinlukumatskuksi opiskelijoille, koska tärkeää ja hyvin tärkeää"?
Eräällä nimeltämainitsemattomalla kasvatustieteen lehtorilla oli tapana aloittaa lause eri asiasta kuin mihin se käsittämättömän labyrinttiseikkailun ja rönsyilin jälkeen loppui. Kerran hän kertoi Zimbardon Stanfordin vankilakokeen olevan oiva esimerkki ihmisen pahuudesta. Kuulemma koe tapahtui 1950-60-luvulla, kesti kaksi viikkoa ja Zimbardo-setä olisi halunnut sitä jatkaa, mutta vaimo kielsi. Ei-sosiaalitieteilijät voivat tarkistaa asioiden oikean laidan wikipediasta, pointtina kuitenkin että suurin osa hänen kertomastaan oli väärin. Sitten hän kehtasi pokkana sanoa, että "me kasvatustieteilijät pidetään itseämme vähän parempina opettajina kuin muut, koska mehän opetamme opettamista." Meinasin tukehtua kahviini.
Niille kasvatustieteilijöille, jotka kaikesta tästä huolimatta valmistuvat, nostan hattua. Sosiaalitieteiden lintukodossa on helppo vikistä, kun sivuaineessa on opetus rempallaan. Kerran itseasiassa tuli ohjeistus, että jos ei tule luentotenttiin, vaan menee uusintaan, tulee siihen ilmoittautua tenttikuorella. Sosiaalitieteissä tenttikuoripostilaatikko on teipattu kiinni, koska kaikki tapahtuu sähköisesti.
Lopuksi vielä lainaus kasvatustieteen kurssikuvauksesta, jonka bongasin varatessani tenttiä:
"Muiden yksiköiden opiskelijat voivat suoirttaa tämän opintoj
akson kirjallisena tenttinä (ks. kirjallisuus opetussuunnite
lmasta)"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti