Gradufiiliksiä kaiken keskellä.

Sairaan hyvää ystävänpäivää.

Ystävänpäivä oli tarkoitus viettää ystävien seurassa, mutta nyt näyttää siltä, että se menee yskiessä ja kuumeillessa kotona, jos olo ei tästä kohene.

Haluan kuitenkin toivottaa kaikille oikein hyvää Valentinusta apteekin tavalla: Kaksi rasvapurkkia yhden hinnalla ja bonuksena vielä huonosti teipattu paperirusetti välissä. Koska kun haluan muistaa ystäviäni ystävänpäivälahjalla, mikä muukaan tulisi ensimmäisenä mieleen kuin apteekki!

Popoja etsimässä.

Kahdet häät parin kuukauden sisään, mikä ihana tekosyy ostaa uusia vaatteita, eikös niin? Kerrankin löysin hetkessä upean mekon, josta tosin sain pulittaa itseni kipeäksi, mutta löysinpähän kuitenkin. Mekko on musta, joten jotta siihen saataisiin hieman piristettä, päätin ostaa mätsäävät kengät ja huivin, mieluiten jotain kirkasta väriä. Ihanaa!

En ole koskaan kokenut kenkäshoppailua vaikeaksi, koska räpyläni on niin peruskoko kuin naisen kinttu voi olla, ja ihastuessani johonkin tiettyyn popoon, siitä löytyy 99 prosenttisen varmasti omaa kokoa. Siksi lähdin toiveikkaana kenkäkaupoille. Ja voi että, kuinka olinkaan väärässä!

Kesän kenkähyllyt notkuivat ihania sandaaleja ja ballerinoja, mutta talvimuoti on selvästi täysin eri sukua: pitkäkärkisiä noita-akkakenkiä about puolen metrin koroilla. Olen käyttänyt nuoruudessani paljonkin korkokenkiä, mutta nyt jokainen askel sai vain parahtamaan. Onko a) jalkani kasvaneet, leventyneet ja muuttuneet herkemmäksi vai b) kenkämuoti nykyään sadistista ja hirvittävää?

Mielestäni kriteerini kenkiin eivät ole aivan mahdottomuuksia:

• Kenkiä laitettaessa jalkaan ei satu.
• Kengillä seisoessa ei juurikaan satu.
• Kengillä voi kävellä muutamia metrejä.
• Kenkien kanssa en tunne olevani Tuhkimon ilkeä sisarpuoli, jonka tulee leikata varpaansa irti, jotta kengät mahtuvat jalkaan.
• Minua ei huimaa seistessäni kengillä.
• En pelkää henkeni puolesta kävellessäni niillä. 

Näistä kohtuullisista toiveistani huolimatta olen kengätön ja onneton. Joko kaivan kaapistani vanhat sandaalini tai menen maihareissa. Tässä lisää kuvia, jotka löysin ja joita en malttanut olla laittamatta.

Hyi.

Olen Tietopinnissä. Huomenna kello 16 on gradun kirjallisuuskatsauksen ensimmäisen version dedis. En ole ehtinyt enkä jaksanut tehdä sitä, koko sivumäärä on leikattu ja liimattu suoraan tutkimussuunnitelmasta. Olen saamassa flunssan, edellisviikko meni yskiessä ja nyt koko päivän on tuntunut kuumeiselta, joten kiinnostuksen taso on nolla tai jopa sen alle. Nelli-portaali ei jostain syystä löydä enää artikkelia, jonka löysin vielä tammikuussa. Pienoisen tappelun jälkeen lopulta googletin sen ja löysin. Vain huomatakseni, että ihan turhahan se oli aiheeni kannalta.

Eniten kuitenkin tällä hetkellä vituttaa vastapäätä istuva henkilö, joka on ilmeisesti myös flunssassa, mutta ei viitsi niistää nenää tyhjäksi vaan vetää koko ajan räkää kurkkuunsa. Hyi saatana. Kohta kamelin selkä katkeaa, nousen ylös ja huudan VOISITKO NIISTÄÄ IDIOOTTI! Sen jälkeen varmaan lyön seinään. Pinnani ei ole todellakaan tänään kovin pitkä.