Olemme jo hetken aikaa päivieni valon ja iltojeni ilon Teekkarin kanssa venailleet, josko meille herahtaisi yhteinen kämppä ja voisimme laittaa virallisesti hynttyyt yhteen. Odottelu johtuu siitä, että yksityinen asuntopuoli ei houkuttele, sillä kokemusta löytyy varsinkin hakuprosessin värikkäistä vaiheista. Jaan tässä nyt otoksen hämmentävimmistä vuokranantajista, jotka ovat minut halunneet vuokralaisekseen ja heidän upeista asunnoistaan.
Keskustan alueella oli "viehättävä pikkuyksiö hyvällä paikalla". Tämä piskuinen asunto sisälsi yhden huoneen, jossa oli tarkoitus nukkua, kokkailla, elää ja hengittää, mutta kaikkea tätä kuitenkin haittasi keskellä huonetta sijaitseva kiinteä keittönpöytä, jota ei pystynyt siirtämään. Tässä tilaihmeessä säästettiin jalkatilaa myös laittamalla suihku wc-pöntön päälle, virkistäviä pesuhetkiä vaan!
Kotipaikkakunnallani on useilla vuokranantajilla ihmeellinen asenne siihen, että vuokralaisen tulisi kiitollisena ottaa vastaan kaikki mahdolliset luukut, eikä asunnon kunnolla ole mitään tekemistä sen hinnan kanssa. Eräässä kämpässä oli haluttu ehdottomasti valkoiset seinät, mutta remontoiminen ei kaiketi ollut ihan heidän alaansa, joten maalit oli vedetty reteästi tapettien päälle. Toisessa kämpässä ei ollut pesukoneelle paikkaa eikä talossa pesutupaa, joten nyrkkipyykiksi olisi mennyt. Molemmissa vuokra tietysti pilvissä.
Eräs pariskunta onnellisesti kertoi, että heidän asunnossaan ei sitten sovi mitään ääntä pitää tai radiota soittaa, koska "naapurissa asuu tuttuja vanhuksia". Parikymppisenä opiskelijana tuo on juuri se, mitä kämpältään haluaa.
En ole itse saanut mitään limaisia "vuokranmaksu toimii sitten luonnossa, heh heh" -ehdotuksia, vaikka olenkin sukupuolittuneisuuteni maininnut ilmoituksissa, mutta yhden treffi-ilmoituksen sain tekstiviestillä. Aika surullista, että joku kokee sielunkumppaninsa olevan määriteltävissä lauseella "Opiskelijatyttö hakee asuntoa keskustan alueelta". Ehkä missasin jotakin suurta kun en vastannut viestiin. Tai ehkä en.
Kaikkein inhottavin oli kyllä ehdottomasti mies, joka minulle soitti ja jota en luojankiitos ikinä joutunut kohtaamaan. Olin laittanut lehteen asunnonhakuilmoituksen, jossa etsin asuntoa keskustan alueelta, ja tämä vanhempi "herrasmies" soittaa tarjoakseen oman talonsa yläkertaa, joka on useamman kilometrin keskustasta poispäin. Puhelun hän kuitenkin aloittaa valittamalla minulle siitä, että tyyppi, jolla oli ollut ilmoitukseni vieressä oma ilmoituksensa, ei ollut vastannut puhelimeen. Ihan kuin olisimme jotenkin tunteneet toisemme! Hän oli siis asiasta minulle vihainen! Lopuksi kun kohteliaasti kieltäydyin tulemasta katsomaan asuntoa sanoen, että se on liian kaukana keskustasta, hän alkoi jälleen huutaa (siis huutaa, oikeasti), että eikös parempi olisi asua vähän kauempana keskustasta ja isommassa tilassa kuin ahtaassa asunnossa. Ja tämän miehen kanssa minun olisi pitänyt kotipiirini jakaa. Ei kiitos!
