Kakkuja! Kakkuja kaikkialla!

Tänään huomasin tarvitsevani munakelloa.

28 (twenty-eight) is the natural number following 27 and preceding 29.

Nokkaunille, koska google vihjasi niin.

Mikään näistä ei ollut oma kysymykseni, mutta viimeiseen osaan kyllä samastua. Tulipa mieleeni, että päikkärit!

Internet on puhunut.

Olen kommentoinut kaikenlaista fiksua ja hauskaa vuosikaudet internetissä. En ole juuri saanut palautetta niihin, positiivista tai negatiivista. Eilen sitten kommentoin, että minusta raiskausvitsit eivät ole hauskoja. Sain ihan sikana kommentteja takaisin, lähinnä sellaisia, joissa todetaan että minut olisi hyvä raiskata. 

Kiitos internet, tämä selvä.

"Seis homosaatiolle!" on ihan hauska slogan.

Ajatuksia Silminnäkijän Liikaa homotusta -jutusta.

En tiennytkään, että

• Homoseksuaalin identiteetti rakentuu vasta noin 20-vuotiaana.
• Homoviha ei ole oikeasti vihaa, vaan ihan perusjuttujen arvostamista.
• Perinteiset perhearvot ovat parempi asia kuin tasa-arvo. 
• Jos on tasa-arvoa vastaan, leimataan helposti jotenkin ikäväksi ihmiseksi (wonder why).
• Mediassa ei näy lainkaan nykyään enää heteroseksuaalisuutta.
• Homoseksuaalisuus tarttuu Salkkareista.

Tuo "perinteiset perhearvot" -kommentti saa aina miettimään sitä, että kuinka kauas perinteisiin pitää kaivautua, jotta saisimme esille ne "oikeat, luonnolliset rajat". Mennäänkö siihen, että naiset eivät saaneet tehdä töitä, äänestää tai puhua miesten seurassa? Olisiko se tarpeeksi perinteikästä toimintaa?

En tajua, miksi jonkun mielestä ihmisoikeuksien laajentaminen kaikkia koskevaksi olisi joltain pois. Ei se ole mikään kakku, jonka palaset jakautuvat epätasaisesti. Se, että joku saa samat oikeudet homona, ei tarkoita, että yhtäkkiä kaikkien heteroiden tulisi olla homoja. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei tarkoita, että ainoa avioliitto olisi siitä lähtien homoliitto. Miksi siis pitää vastustaa sitä? Tasa-arvo tarkottaa näin maalaisjärjellä ajateltuna että kaikilla olisi samat oikeudet. Jotkut ilmeisesti vaan haluaa pitää kaikki oikeudet itsellään. Esim. oikeuden olla aivokääpiö.

Plus että jos joku oikeasti uskoo, lapsesta tulevan homo, koska se katsoo ohjelmia homoista, sen jonkun täytyy olla ihan vitun idiootti. Katoin paljon Smurffeja pienenä, ilmankos asun ainoana naisena metsässä 30 miehen kanssa. Ja oon myös sininen. 

Vähän nyt valoja päälle. 

Älä pelkää kandia!

Kandidaatintutkielma. Se on paitsi sanahirviö myös pelottava ajatusmörkö monen sosiaalitieteilijän takaraivossa. Kandi on usein ensimmäinen iso tutkielma, jonka opiskelija tekee, varsinkin jos on suoraan lukiosta putkahtanut yliopistoon. Graduvaiheessa kandin kauhut ovat vielä muistoissa, joten silloin jo hieman tuntee omia kirjoitustapojaan ja solmukohtiaan ja pystyy puuttumaan niihin. Lupasin keväällä kandiohjaajalleni, että kerron huojentavaa sanomaani eteenpäin tuleville kandituskailijoille. Joten Douglas Adamsin sanoin: Don't panic!

"En ole tarpeeksi kypsä tehdäkseni tutkimuksen." "Aika ei riitä." "Olen saamaton." "Aloittaminen on vaikeaa." "Minulla ei ole edes aihetta." "Elämä on hankalaa, unohdin banaanit kotiin ja tietokoneluokassa haisee pahalta." Kuulostaako tutulta? Ei hätää, jokainen tuntee olevansa saamaton fletkumato kun kahden tunnin Facebook-selailun jälkeen huomaakin, että yllättävän paljon löytyi kiinnostusta ala-astekavereiden muksujen kuvien selailuun ja kandi.docissa on edelleen vain otsikko.

Alkuvaiheessa kannattaa rutistaa itsestään irti edes se pikkuruinen voimavara, jolla kirjoittaa ensimmäinen kappale. Kappaleen sisällöllä ei juurikaan ole merkitystä, se voi olla mitä tahansa diipadaapaa, jonka voi viimeistelyvaiheessa sitten poistaa koko tiedostosta. Tärkeää on aloittaa, sen jälkeen helpottaa. Tee vaikka sisällysluettelo ja fiilistele sitä hetki. Ja näin on tyhjän paperin syndrooma selätetty.

Itse olen luonteeltani niin viimetingan väsääjä kuin voi olla, ja jätän yleensä esseen teon tasan siihen vikaan mahdolliseen iltaan. Sosiaalitutkimuksen kandisemma on (onneksi) tehty sellaiseksi, että lusmuinkin lusmuilija joutuu tekemään jotain jo ennen kevättä, jos mielii seminaarissa roikkua. Itsehän kirkkaasti sluibailin tutkimussuunnitelmat ja muut samalla tyylillä kuin ennenkin, eli vikana iltana raotin pikkuisen lähdekirjallisuutta ja sutaisin jotain pätevältä vaikuttavaa paperille.

Tarkoitukseni ei ollut oikeasti lusmuilla kandini kanssa, mutta niin vain kävi. Joulun jälkeen päätin, että nyt alkaa raivoisa kirjoitus. Tai no, helmikuussa alkaa. Oho, kohta on pääsiäinen. No siinä onkin hyvin aikaa, aloitan silloin. Tässä kohtaa universumi kyllästyi laiskuuteeni ja viskaisi tarinankertojaanne parilla virustaudilla päin pläsiä. Tein siis viimeisenä kuukautena oikeastaan koko kandini kirjoitusosion. Ystävät nauroivat, kun kerroin meneväni Tietopinniin klo 7 aamulla. Mutta siellä olin, alla on kuvatodiste kännykkäkameralaadulla. Muutama sellainen raipakka 12-tunnin kirjoitussessio tuli skarpattua ja pienen hermoilun jälkeen kandin arvosana oli toiveiden mukainen.

 

Kandiseminaarissa tulee hirveästi käytännön vinkkejä ihan opetuksessakin, joten niistä kannattaa ottaa kaikki irti. Annan kuitenkin vielä oman panokseni ja pistän pienoisen listan niille, jotka eivät jaksaneet lukea koko tekstiäni (kyllä, tiedän ettet lukenut).

• Tunne itsesi. Oletko loppukiristressaaja vai etenetkö esseissäsi yleensä pikkuhiljaa? Tykkäätkö istua takapuolesi puuduksiin yhdessä kirjoitussessiossa vai onko helpompi tehdä vähän useana päivänä?
• Kirjoita flow'lla, mutta lue puhtaaksi tekstisi myöhemmin uudestaan ja uudestaan. Ja vielä kerran. Lisää tekstiä saa helposti vanhan tekstin joukkoon.
• Kirjoita lähdeluetteloa samalla kun kirjoitat leipätekstiin viitteitä. Lähdekirjoja jää helposti pois, jos vimmassa kirjoittaa ja ajattelee, että lisäänpä ne sitten myöhemmin. Nimimerkillä saman kirjailijan kaksi eri teosta, hupsanderi.
• Luetuta tekstiäsi muillakin kuin ohjaajalla ja opponentillä. Esimerkiksi äiti tai kaveri saattaa bongata yllättäviä sananvalintoja, pilkkuvirheitä ja muita kummallisuuksia helpommin kuin joku, joka on lukenut tekstisi useampaan otteeseen.
• Kandi ei ole loppujen lopuksi se kaikkein tärkein asia elämässä. Älä siis hermoile turhaan.
• Menkää kahville jonkun muun kandikirjoittajan kanssa ja purkakaa yhdessä turhautumista.
• Ajoita oma deadlinesi kandin valmistumisesta noin viikkoa ennen palautuspäivää. Sen jälkeen on vielä aikaa kuunnella muiden kommentteja ja korjata kirjoitusvirheitä.
• Käytä hyväksesi ohjaajaasi. Kuulostaa irstaalta, mutta tarkoitin että kannattaa varata henkilökohtaisia tapaamisia ja ottaa niistä kaikki irti. Varsinkin jos on täysi kirjoitusblokki käynnissä.
• Palkitse itsesi hyvästä työstä.

Mökkiasioita.

Asioita, joita tarvitaan mökille mukaan:

• Korkokengät (niillä on kuulemma niiiiiin hyvä kävellä.)
• Bikinit (kyllä mä voin mennä saunaan, mulla on bikinit mukana.)
• Hiustenkuivain (oliko siellä saunalla pistoketta? Ai ei? No hei, ei se haittaa, mä voin tulla tänne mökillekin föönaan!)

Asioita, joita kannattaa miettiä mökkiviikonloppuna:

• Miten kanaa paistetaan (kun kanat ovat jo paistumassa.)
• Pitäisikö makkaratikkuja desinfioida.
• Menenkö lenkille tänään vai huomenna (koska siis en VOI olla juoksematta kahta päivää, plus että otin jo mukaani pinkit shortsini.)
• Pitäisikö avata ovi, koska takka vähän nyt savuttaa (kun mehän just pestiin tukkakin, ja olisi kurjaa jos se nyt haisisikin savulta.)
• Saavatko muutkin veneet kulkea vesireittiä, eikä pelkästään lossi.

Suosittelen myös murretta, joka päättää jokaisen lauseen ylenevään h-kirjaimeen ja sisältää toistuvan "ihanaah" -sanan. Jotkut on vaan niin suloisia, että tekee mieli työntää haarukka omaan silmään.