Rööki on ruma sana.

En voi käsittää, miten en ole aikaisemmin tästä avautunut, mutta nytpä sen teen. Eli tässä syitä olla tupakoimatta.

1. Kuolet ennenaikaisesti. Tähän joku neropatti voisi sanoa, että tappaahan sokeri, sipsit, ilman kypärää ajaminen ja viinan juominenkin ja nallekarkitkin aiheuttavat syöpää, mutta voisin sanoa, että ehkei ihan ihan niin suoraviivaisesti kuin röökinpoltto. Menetät myös terveytesi ennen sitä kohtalon viimeistä sanaa. 

2. Haiset pahalta. Mikään ale-laatikon hajuvesi, suuvesi, minttupastilli tai kölninvesi ei röökinkatkua karkoita vaatteistasi, sormistasi tai hengityksestäsi.

3. Menetät rahaa. En tiedä ollenkaan, paljonko tupakka maksaa, koska en sitä koskaan osta, mutta oletan, että se maksaa sitä kuuluisaa riihikuivaa, jota tässä kulutusyhteiskunnassa niin palvotaan. 

4. Menetät ulkonäkösi. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin alkavat tupakan tuomat ulkonäköhaitat näkyä ystäväpiirissä. Harmaa iho, mustat hampaat ja vanhentuneet kasvot, niistäpä heidät tunnistetaan. Jos et koe tätä vielä, odotapa vain hetkinen. 

5. Saastutat ympäristösi. Menin tänään apteekkiin, koska yövuoroni toi jälleen mukanaan viiltävän päänsäryn ja särkylääkkeet olivat loppu. Joku mukava rouvashenkilö tuprutteli syöpäkäärylettään oven edessä, jolloin sain kulkea päänsärkyineni myrkkypilven läpi. Tämä myös innosti tähän postaukseen, kiitos vain rouvalle. 

6. Alennat statustasi. Röökinpoltto oli muotia viimeksi 1980-luvulla, nykyajan penskat pitävät sitä vastenmielisenä ja se on tutkitustikin alempien yhteiskuntaluokkien tapa. 

7. Jengi jakautuu kahtia.  Bileissä tyypit jakautuvat aina niihin, jotka tönöttävät parvekkeella -20 asteen pakkasessa ja niihin, jotka istuvat sisällä ja saavat kaikki mokkapalat, baarissa tupakkakoppiin ei tarvitse viedä edes omia röökejä, koska savua saa naamalleen ihan tarpeeksi pienessä tilassa. 

8. Tulet riippuvaiseksi. Arki on hankalampaa kun tarvitsee jotakin liikaa. Aina kun ei pääse tupakalle, ja muita seminaarilaisia saattaa vituttaa, että joku valopää aina pyytää kymmenen minuutin taukoa, joka venyy ja seminaari, joka on muutenkin pitkä kuin nälkävuosi, kestää vielä kauemmin.

Mutta ällös kukaan sanoko, että tarkastelisin asioita yksipuolisesti! En ole röökinpolttaja, joten voin vain arvailla seikkoja, jotka tekevät syöpäsaastutuksesta kannattavaa, mutta koitan tähän hahmotella joitakin. Pakkohan niitä puoltavia juttujakin on olla, kun kerta niin moni sitä toimintaa harrastaa. Saa korjata, jos olen väärässä (ei oikeasti saa, ei tää oo mikään demokratia).

1. Olet (tai kuvittelet olevasi) cool. Kyllähän esimerkiksi leffoissa se näyttää aika siistiltä. Varsinkin odottaessa kaveria lounaalle ravintolan edessä toivoisi, että olisi jotain tekemistä. 

2. Voit pitää enemmän taukoja töissä. Harvemmin sitä tulee lähdettyä ulos viideksi minsaksi tuijottelemaan tiiliseinää, ja jos lähdet, vaikutat vain laiskalta. Röökinpolttaminen käy hyvästä tekosyystä pitää tauko. Parhaassa (tai pahimmassa) tapauksessa palaveri jatkuu pihalla tupakkapaikalla samalla kun ei-polttajat jäävät huomiotta lopullisessa päätöksenteossa.

3. Sosiaalisissa tilanteissa rööki voi toimia jäänsärkijänä. Pihalla ja tupakkakopissa on helpompi tutustua ihmisiin, kun voi aloittaa keskustelun esimerkiksi pyytämällä tulta.

4. Siitä tulee höpö olo. Tästä olen vain kuullut huhuja, itse olen muutaman kerran kokeillut ja maistui kyllä pahalta ja aamulla oli vielä pahempi krapula. 

5. Sosiaalinen status nousee. Vastaveto ylemmälle väitteelle. Olen aika varma, että jossain piireissä tupakinpoltto on normi ja polttamattomuus on normista poikkeamista ja siten selitysvelvollista. 

Tässä siis hassujen giffien muodossa väitteitä tupakkayhteisöstä. Itse en polta enkä voisi myöskään esimerkiksi deittailla röökaajaa, mutta en usko myöskään holhousyhteiskuntaan, jossa ihmisiä kielletään saastuttamasta kehoaan yhteisen hyvän vuoksi. 

Summa summarun: tällä postauksella ei ollut muuta agendaa kuin epämääräinen sössötys (kuten about kaikilla muillakin) ja sainpahan avauduttua röökinpolton huonoista puolista. 

#Nytmuaärsyttää.

Voihan sosiaalinen media! Naamiskirja ja instagram ovat suorastaan täyttyneet erilaisista arjen kuvaelmista, ja kyllä nyt ihmiset ovat närkästyneet / innostuneet / vihastuneet / osallistuneet / olleet välinpitämättömiä. Siis apua, jonkun yrityksen joku markkinointi-innovaattori-uraohjus on ihan varpisti keksinyt tällaisen salaliittotoiminnan, jossa tavalliset kaduntallaajat ottavat kuvia arjestaan, lisäävät ne sosiaalisen median valkoiseen kohinaan, "haastavat" kaverinsa mukaan tägäämällä heidät ja jossain tämän prosessin vaiheessa, kansa närkästyi.

Asiasta on jaksettu kirjoittaa jopa muutama "uutinen", typerimmät löytyvät täältä ja täältä. Terveisiä vaan juttujen kirjoittajille, kannatti lukea yliopistossa seitsemän vuotta journalistiikkaa. Yle sentään mainitsee sosiologian.

Ilmeisesti ihmiset ottavat "liian kivoja" kuvia arjestaan. Myös haastaminen ärsyttää, koska eihän kukaan nyt halua tehdä yhtikäs mitään koskaan, varsinkaan jos joku toinen sanoo, että tätä olisi kiva tehdä. Toisaalta, myös haastamattomuus harmittaa: enkö olekaan haastamisen arvoinen? Olenko ystävä ollenkaan?

Tässä muutamia lauseita, joita voi laittaa varmuuden vuoksi statukseensa:

"En ole tullut sosiaaliseen mediaan katsomaan kuvia ihmisten elämästä."

"Miksei kukaan laita kuvia vauvojen kakkavaipoista tai sotkuisesta keittiöstä? Tämä lause ehkä itsessään jo sisälsi vastauksen, mutta olenpahan hyvin sarkastinen ja fiksu." 

"Mua naurattaa nää haasteet, koska olen itse niin paljon erinomaisempi kuin muut."

"Todella lapsellista. Itse laitan vain 35 kuvaa päivittäin vauvastani/brunssistani/omasta naamastani, mutta en todellakaan hei muuten."

"Mikä ihme tämä haastejuttu on? Oikeasti kyllä tiedän, mutta haluan vain osoittaa sen, että minua kiinnostaa niin vähän, etten ota edes selvää (vaikka se lukeekin jo monen seinälläkin, ehkä olenkin vain tyhmä ja yksinäinen. Menenpä ostamaan suklaata.)

"En todellakaan ota osaa tähän haasteeseen, koska Hitler."

#arkimaito

Voi miten pysäyttävä Facebook-päivitys.

Olen unohtanut avautua yhdestä asiasta, joka juolahti eilen mieleeni lenkillä. Törmäsin tähän linkkiin ensin englanninkielisenä versiona jo jonkin aikaa sitten, jolloin sen vielä ohitin tuhahduksella. Mutta tietysti joku riemuidioottitoimittaja haistoi clickbaitingin mahdollisuuden, ja päätti kökösti suomentaen laittaa hassun kiertoviestin tusinaviihdeuutisten sekaan, jolloin ei voinut muuta kuin ärsyyntyä lisää. 

Ensinnäkin: Vaikka kuinka paljon yrittäisit olla kannustava ja tsemppaava, haukkumalla ihmisen läskiksi heti alkuun, olet vain kusipää. Mikään loppupään mussutus hyvästä meiningistä ja arvostuksesta ei kuulosta miltään, tyyppi vain kuulee korvissaan läskiläskiläski. Koitapa siinä motivoida itsensä lenkille.

Toiseksi: Mikäpä kukaan on sanomaan toista yhtään miksikään. Ai tsemppaat, koska itse olet niin upeakroppainen, täydellisen upea urheilija ja sinulla on varaa? No selvä. Teen tässä sinulle siis omani:

"Sinä idiootti, joka ostat aina viihdelehden kioskilta! Tavaat sanoja, ja huulesi liikkuvat edestakas lukiessasi yksinkertaisempiakin sanoja. Haluan vain sanoa sinulle, olet mahtava! Jokainen lause, jonka tavaat mielessäsi, on varmasti tuhat kertaa vaikeampaa sinulle kuin minulle, mutta jatkat silti lukemista. 

Et ehkä lue kaunokirjallisuutta, tai osaa edes kirjastoon ovesta sisään, mutta jos nostaisit katseesi roskalehdestäsi, näkisit vain tsemppaavan hymyni, sillä uskon, että sinäkin jonakin päivänä vielä parannat elämänlaatuasi kehittämällä itseäsi myös henkisesti, etkä vain fyysisesti. Joskus vielä saatat lukea jopa kirjan! Ehkä jonakin päivänä opit myös olemaan nimittelemättä ihmisiä ja arvostelematta toisten ulkonäköä. 

Uskon että pystyt siihen!"

Elämän pieniä onnistumisia.

Olen ollut samassa työpaikassa 6 vuotta, joista neljä olen tehnyt 24/7 -vuorotyötä. Se tarkoittaa sitä, että  muiden "jee, vihdoin perjantai!" -statuspäivitykset Facebookissa ovat joko a) yhdentekeviä tai b) ottavat päähän. Huvitun yleensä myös "mitä teet lomalla" -kysymyksistä yliopistolla, harvemmin kun mikään perioditauko on sataprosenttista lomaa.

Nyt olen kuitenkin kesän työharjoittelussa, jossa kaikki viikonloput ovat vapaita, enkä ole ihan vielä täysin sitä sisäistänyt. Saatan laittaa vastaisuudessa jokaisena perjantaina jokun aivottoman "liiba-laaba" tai "~elämä on~" -kuvan naamakirjaan, jossa Windowsin auringonlaskutaustakuvan päällä lukee "HEHE PERJANTAI KÄNNI SAUNA HAUSKA VIINA JEHNA". 

Kerronpa kuitenkin vielä hauskan pikku yksityiskohdan tästä harjoitteluhaustani. Menin tekemään harjoittelusopimusta, ja sopimuksen kirjaaja kysäisi, että olihan sukunimeni nyt ihan oikein. Kännykkäni kun kaikessa älyllisyydessään on päättänyt muuttaa nimeni sähköpostia lähettäessäni muotoon Marjaana Jekkuli. Hyvä minä. 

Silli ei maistu hyvältä.

Vihaan aprillipäivää. Tähän joku neropatti voisi lohkaista, että eräs tietty blogisti nyt vihaa about kaikkea, mutta harvaa asiaa kuitenkaan niin syvästi kuin huhtikuun ensimmäistä, jolloin kaikki kaappipilailijat pääsevät toteuttamaan sisäistä idioottiaan ja tormentoida läheisiään. 

Käytännön piloista saa hyvän yleiskatsauksen kun pistää Youtubeen hakusanat "practical joke". Yhdeksän kymmenestä pilailijasta ansaitsisi saada turpaansa. Sellaiset "pilat" kuten omaisuuden tuhoaminen, satuttaminen ja loukkaaminen eivät vain jotenkin iskostu omaan ajatusmaailmaani. Mitä hauskaa on laittaa elmukelmua vessanpöntön päälle, jotta kaikki pissat sijoittuisivat vessan matolle? Entä klassinen internetissä levinnyt neuvo jäädyttää partavaahtopurkki, heittää se halkaistuna autoon, jolloin sulaessaan se täyttää auton vaahdolla? Naurattaa niin paljon, että tekisi mieli puukottaa itseään haarukalla silmään.

Toinen lempiasiani aprillipäivässä on valehtelu, jota kutsutaan leikkimielisesti pilailuksi. Itse olen niin hyväuskoinen, että jos ystäväni sanoo olevansa raskaana, onnittelen ja halaan häntä. Julmimpia ovat ne, jotka edes sen jälkeen, kun toinen jo kerran kysynyt, että "onko tämä aprillipila" jatkavat vakuutteluaan, että ei ole ei ja ihan oikeasti saatiin nyt palkankorotus. Syökää kakkaa, idiootit. Tästä syystä en avaa yleensä Facebookia lainkaan aprillipäivänä. 

"Mitä kello on?"

"Puoli kolme."

"Voi ei, myöhästyn töistä!"

"HEHEEEE APRILLIA SYÖ SILLIÄ JUO KURAVETTÄ PÄÄLLE ASSDFFK!"

Lapsuudestani muistan isoveljeni jekut, jotka kuvastivat aidosti parasta aprillipäivän antia. Ne olivat älykkäitä ja kivoja, esimerkiksi kerran Veikka laittoi viiden markan (kyllä, markan) kolikon paperilapulle, jossa luki "jos luet tämän lauseen, et saa kolikkoa". Isoveljelle kiitos, ettei kiusannut siskojaan kuin noin kaikkina muina vuoden päivinä. Kaikille muille ala-asteen jekkuilijoille terveisiä: