Vihaan aprillipäivää. Tähän joku neropatti voisi lohkaista, että eräs tietty blogisti nyt vihaa about kaikkea, mutta harvaa asiaa kuitenkaan niin syvästi kuin huhtikuun ensimmäistä, jolloin kaikki kaappipilailijat pääsevät toteuttamaan sisäistä idioottiaan ja tormentoida läheisiään.
Käytännön piloista saa hyvän yleiskatsauksen kun pistää Youtubeen hakusanat "practical joke". Yhdeksän kymmenestä pilailijasta ansaitsisi saada turpaansa. Sellaiset "pilat" kuten omaisuuden tuhoaminen, satuttaminen ja loukkaaminen eivät vain jotenkin iskostu omaan ajatusmaailmaani. Mitä hauskaa on laittaa elmukelmua vessanpöntön päälle, jotta kaikki pissat sijoittuisivat vessan matolle? Entä klassinen internetissä levinnyt neuvo jäädyttää partavaahtopurkki, heittää se halkaistuna autoon, jolloin sulaessaan se täyttää auton vaahdolla? Naurattaa niin paljon, että tekisi mieli puukottaa itseään haarukalla silmään.
Toinen lempiasiani aprillipäivässä on valehtelu, jota kutsutaan leikkimielisesti pilailuksi. Itse olen niin hyväuskoinen, että jos ystäväni sanoo olevansa raskaana, onnittelen ja halaan häntä. Julmimpia ovat ne, jotka edes sen jälkeen, kun toinen jo kerran kysynyt, että "onko tämä aprillipila" jatkavat vakuutteluaan, että ei ole ei ja ihan oikeasti saatiin nyt palkankorotus. Syökää kakkaa, idiootit. Tästä syystä en avaa yleensä Facebookia lainkaan aprillipäivänä.
"Mitä kello on?"
"Puoli kolme."
"Voi ei, myöhästyn töistä!"
"HEHEEEE APRILLIA SYÖ SILLIÄ JUO KURAVETTÄ PÄÄLLE ASSDFFK!"
Lapsuudestani muistan isoveljeni jekut, jotka kuvastivat aidosti parasta aprillipäivän antia. Ne olivat älykkäitä ja kivoja, esimerkiksi kerran Veikka laittoi viiden markan (kyllä, markan) kolikon paperilapulle, jossa luki "jos luet tämän lauseen, et saa kolikkoa". Isoveljelle kiitos, ettei kiusannut siskojaan kuin noin kaikkina muina vuoden päivinä. Kaikille muille ala-asteen jekkuilijoille terveisiä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti