lauantai 28. joulukuuta 2013

Rakkaat terveiset vaan Kelalle ja muille.

Välipäivää, ihmiset. Joulu oli ihana kaikin puolin, mutta jottei elämä ihan unohtuisi, jotain kurjaakin pitää olla. Saan nimittäin luvan maksaa Kelalle takaisin kaikki tämän vuoden opintotukeni, koska tienaan kuulemma niin vitusti. Joko maksan lähemmäs neljä tonnia takaisin maaliskuuhun mennessä tai sitten ne peritään, jolloin saan maksaa ne korkojen kera takaisin. Toivotaanpa siis että nämä superpalkkaiset työni jatkuvat siis alkuvuonnakin. En ole sitä mieltä, että pitäisi jakaa ilmaista rahaa pummeille ja kummeille taikaseinästä, mutta nyt vähän inhimillisyyttä kehiin niille, jotka edes vähän jotain yrittävät tässä maailmassa. 

Kelan mielestä siis opiskelijalla ei ole oikeutta
  1. Tehdä töitä. Olen työskennellyt koko yliopistoaikani ja silti olen hyvissä ajoin tekemässä gradua. Työskentely ei siis viivästytä ainakaan kaikkien opintoja, ja se saattaisi jopa olla hyödyllistä tulevaisuudessa. Silti ei. Kaikesta ylimääräisestä tienaamisesta rangaistaan.
  2. Kivaan asuntoon, koska ne ovat kalliita. Jokaisen pitää asua solussa, kämppistä ei saa itse valita, joten se on täysin arpapeliä, vihaatko kotiasi vai et. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että koti on yksi tärkeimmistä asioista ihmisen hyvinvoinnin ja jaksamisen (myös opiskeluissa) kannalta, joten miksi siitä pitää tinkiä? Koska opiskelijan tulee ja pitää elää köyhyysrajan alapuolella. 
  3. Säästämiseen, sillä edes tuettomina kuukausina ei saa tienata mitään. Sukanvarteen on turha yrittää mitään jemmailla, koska elämiseen, vuokraan, kulkemiseen ja mm. syömiseen menee myös rahaa. Koska nykyäänhän on niin, että kun opiskelet niin pääset heti valmistuttuasi unelmaduuniin, jossa on hyvä palkka ja vakkarisopimus, joten ihan turhaa olisi varautua tulevaisuuteen lainkaan. Ihan oikeasti hei.
  4. Nauttia elämästä. Eläminen opiskelujen aikana on kiellettyä, sinun kuuluu vain opiskella ja valmistua ja 24-vuotiaana mennä töihin, jossa olet seuraavat 40 vuotta. Koska niin se elämä menee about aina kaikilla. 
Kaikella lämmöllä opiskelijoiden toimeentulosta päättäville elimille:



Ja


Ja vielä kerran





tiistai 24. joulukuuta 2013

Jul!

Joulusaunassa käyty ja Putte-vainaa nostettu uunista ulos. Kuusi tuoksuu ja läppärinjohto jäi Tampereelle. Piparikuusi on vasta puolikas ja sekin on vinossa. Vettä sataa, maa on vihreä ja kura lentää. Kaikki on perinteistä ja tunnelmallista siis.

Mukavaa joulua kaikille toivottaa Marjaana ja Doctor Who!









perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulushoppailumaratonilla opittua.

Kuten sanottua, olen tehnyt ennätyksiä. Yksi sellainen on jättää viimeiseen viikkoon ennen joulua joululahjaostokset. Eräänä kylmänä ja synkkänä jouluna olin kaksi viikkoa ennen joulua (huom. myös joulun) todella kovassa kuumeessa, ja olin todella onnellinen, että lahjat oli hankittu jo alkukuusta, eikä tarvinnut rynniä jouluryysikseen. 

Tänä vuonna asiat olivat toisin. Marraskuu ja joulukuun alku meni pitkälti gradustressissä (kuten ehkä on ilmennytkin puheissa ja blogissa), enkä voinut kuvitellakaan mitään leppoista ostoshetkeä, vaan kaikki aika meni kirjastossa itkiessä. Jätin siis suosiolla joulun toimet tähän viimeiseen viikkoon. Nyt huomaan, miksi olen kaikki nämä vuodet ollut aikainen ja viisas lintu, ja saalistanut madon jo varhaisessa vaiheessa. Ryysis on suhteellisen kovavolyyminen ja kovenee sitä mukaa mitä lähemmäs H-hetkeä päästään. Tämän viikonlopun härdelliä en halua edes ajatella. Siksi olenkin saanut pitkälti lahjaostokseni tehtyä tähän perjantaipäivään mennessä. Nyt on jäljellä jouluraivaus (lue: siivous) ja se kaikkein odotetuin: lahjojen paketointi. Tykkään tehdä myös lahjasettejä, joissa on esim. suklaata, kahvia ja tonttu, joka sitten kääräistään sellofaaniin. Ostin äsken kasan joulukarkkeja sitä varten, mutta näköjään kukaan ei tule saamaan pakettiinsa Julia-nameja. Asianomainen saattoi maistaa pari. Hupsista.

On tämä ollut myös opettavainen kokemus. Koska teen näköjään kaikki kirjoitukseni nykyään listamuotoon, tässäpä, yllätys yllätys, lista asioista, jotka olen huomannut joulushoppailumaratonillani:
  • Salilla käyminen ei vaikuta siihen kuinka paljon muovikassit painavat ja hiertävät sormia.
  • Sellofaani on kallista kaikkialla, paitsi Tigerissa.
  • Tuomas-niminen lapsi oli aivan sairaan ärsyttävä.
  • Joululaulujen rock-versiot ovat perseestä.
  • Jonottaminen takki päällä korvaa saunan.
  • Liian monella teinitytöllä on paljon kajalia. 
  • Jonossa saa etuilla, jos on mulkku.


torstai 19. joulukuuta 2013

Naapurini Piinaava Puuha-Pete.

Kuinka hyväksyttävää on pitää jotain nikkarointipajaa kerrostaloasunnossa? Istun taas kuulokkeet päässä, koska tajuntaan hakkaa naapurin poraäänet. En edes tee mitään ihmeellistä, mutta aikasempien aikojen muistojen myötä (yritän lukea tenttiin, tehdä esseetä, nukkua yövuoron jälkeen) huomaan silmittömän raivon taas nousevan pintaan. Piinallisen ja pitkäaikaisen tutkimuksen myötä olen varma, että kyseessä ei ole enää remontti, vaan tuo oikeasti nikkaroi jotain kerrostaloasunnossa. Ihan oikeasti. Taidan tehdä jotain radikaalia ja viedä ilmoitustaululle vihaisen lapun. Tai porata itseäni korviin. 


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulun parhaat jutut.

Joulu tulee ja joululaulut vituttavat kaikkia. Anttilassa on kuuma ja hirveä jono ja tietysti se vuorossa oleva mamma on hukannut senttipussukkansa, ja hän kun niin ajatteli maksavansa Vertti-Kaalepin leegot juuri siitä sukanvarresta. Ihmiset turhautuvat, joulupostimerkit ovat taas kallistuneet, lunta ei tule tai kun tulee, sekin on ärsyttävää. 

Itse olen tehnyt ennätyksiä tänä vuonna. Joulukortteihin meni vain noin kahdeksan tuntia ja hiuksiakin revittiin päästä vain hieman. Kortit menivät niine kalliine (mutta silti normaalia halvempien) joulumerkkien kanssa postiin jo ennen eräpäivää, toisin kuin koskaan ennen. Joululahjat ovat vielä pitkälti ostamati ja myös aika lailla ideoimati. Yleensä ostan joululahjat jo joulukuun alussa, etteivät ne vaan unohdu. Joulukortteja tipahtelee luukusta, ja vaikka Teekkarin mielestä on täysin turhaa ja typerää väkertää niitä, silti jätkä on silmittömän onnellinen aina kun joku on viitsinyt hänenkin nimensä kirjekuoreen tussata. 

Aina on niitä, jotka saarnaavat joulun kulutusjuhluudesta, joulun sanoman katoamisesta ja uskonnollisuudesta ollaan aina tasan ääripäämieltä, oli se mieli sitten mitä tahansa. Muistetaanpa mistä on kyse: 

Top 5

5. Joululahjojen tekeminen itse. Harmi, että perheessäni 3/5 ihmisistä neuloo, joten enää ei ole paljoa sukulaisia, jolle ei olisi sukkia pakettiin pistetty. Onneksi on Teekkari ja Teekkarin perhe, jossa kukaan ei neulo. Puikot ovat viuhuneet pitkin syksyä tämän oivalluksen myötä.
4. Joulukorttien saaminen. Se vaan tuntuu niin kivalta. Ja pitää olla vastavuoroinen ja myös lähettää kortteja. Sekin on kivaa. (Toisin kuin niiden askartelu.)
3. Joulukuusen koristelu. Sääli, että se tapahtuu nykyään kumihanskat kädessä, koska allergia.
2. Joululahjojen paketointi. Kun olin noin neljätoista, äiti opetti miten lahjanaru laitetaan pakettien kulmiin, eikä ristiin siihen päälle. Innostuin niin paljon, että paketoin kaikki lahjat uudestaan.
1. Trivial Pursuit ja Bezzerwizzer -maratoni perheen kanssa. Meteliä tulee, niin myös riitoja. Valehtelematta olen silti nauranut pelien aikana niin paljon, että olen melkein pissinyt housuuni.


"Bottom" 5

5. Lahjakorttien osto lahjaksi. Niitä ei voi paketoida, ellei halua olla todella hauska, enkä ole koskaan kovin hauska. Mieluiten ostaisin jotain konkreettista.
4. Osta tämä, koska joulu -mentaliteetti. Apteekissa myydään joululahja-Buranaa ja voihan joululahjaksi ostaa esimerkiksi suihkuverhon, siskonmakkaraa tai vessapaperia.
3. Kiireiset ihmiset. Perseilijätjotka rynnivät, tungeksivat, kiukuttelevat ja marisevat ja ovat täysin menettäneet nautintonsa vapaista päivistä.
2. Yleiset joulunvihaaja-mulkerohipsterit, jotka haluavat vain olla erilaisia. "En vietä joulua, koska se on coolia, sinunkaan ei pitäisi." "Olet yhdysvaltalaisen markkinakoneiston uhri, kulutuskulttuurin orja ja pilaat koko maailman viettämällä joulua." Kiitos.
1. Smurffien joululaulut. Kuka luojan nimessä on ne keksinyt? EIKÖ NISSE-POLKASTA OLE OPITTU MITÄÄN?




perjantai 13. joulukuuta 2013

Aalto-maljakoista.

En oikein tiedä mitään turhempaa kuin Alvar Aalto -maljakot. Ja älkää nyt käsittäkö väärin, olen kasvanut perheessä, jossa syntymäpäivinä tarjotaan kakkukahvit ja pöydälle laitetaan valkoinen liina, käydään teatterissa ja hyllyssä on tietosanakirjoja, joten olen hyvin tietoinen maljakoiden tuomasta kulttuurisesta pääomasta siinä missä kuka tahansa bourdieunsa lukenut.

Kotonamme siis arvostettiin esteettisesti kauniita asioita, ja äidin tavat ovat sitä myötä siirtyneet myös tyttärelle, jolla on esimerkiksi kolme isoa ja yksi pieni Mariskooli hyllyssään. Plagiointikohun tahraaman desing-jätin tuotteita voi sentään perustella niiden esteettisyydellä ja käyttökelpoisuudella: jouluna on varmasti taas tarjolla rosollin kanssa kermavaahtoa Mariskoolissa ja lopulta kaikki ovat voittajia.

Kuuluisat Aalto -maljakot taas ovat paitsi rumia ja kalliita myös epäkäytännöllisiä. Sain ylioppilaslahjaksi niitä kolme, ja jostain muista tilaisuuksista niitä on siunaantunut kaksi lisää. Jostain onnen oikusta jokainen on erikokoinen ja -värinen, joten olen päässyt tekemään vähän vertailua. Ja todennut, että yksikään ei ole käytännöllinen. Maljakoiksi ne ovat liian leveitä, ellei kukkia ole ihan sikana ja niiden pitäisi olla myös suhteellisen lyhytvartisia. Matalat maljakot ovat kaiketi olevinaan jotain tuikkupaikkoja, samoin kuten pienet Aalto-maljat myös. Tiedän kuitenkin paljon nätimpiäkin kippoja, joihin saa tuikut laitettua ja joihin ne sopivat paremmin. Esim. jälkiruokalautaseni. Eli ihan hyvin voisi sanoa mitä tahansa lasista asiaa tuikkukipoksi. Mutta onhan se sentään suomalaista disainia!

Rakas Teekkarini kuitenkin on käytännön miehenä tehnyt hyödyttömästä koriste-esineestä hyödyllisen ja käytti omaa Aalto-maljaansa kolvausalustana. Mielestäni aika hyvin tehty.





tiistai 3. joulukuuta 2013

Pieni aamugradupala.

Olen tainnut joskus mainita, että olen krooninen uneton tai hassunhauskasti sanottuna yökyöpeli. Oikeasti se ei kuitenkaan ole kovin hauskaa, että uni ei tule vaikka on fyysisesti todella väsynyt. Ihmiset pitävät laiskana, jos nukkuu yli puoleen päivään, mutta jos on saanut unta kahdeksalta aamulla, eikö ole kuitenkin parempi nukkua kunnolla kun kerrankin voi?




En oikein tykkää pumpata itseäni täyteen lääkkeitä, joten olen kehitellyt erilaisia keinoja saada unta paremmin. Kaikenlaiset lööppilehtiset listaavat erilaisia pseudopsykologisia keinoja, joilla unettomasta saataisiin Jörön sijaan Unelias. Noh, tässäpä niitä. Ei varmaan tarvitse mainita, että ne eivät oikeastaan toimi.
  • Iltajumppa. Se tosin laittaa vain verenkierron toimimaan ja oikeastaan ei auta yhtään.
  • Juo jotain lämmintä. Se piristää. Tai sitten tulee kuumaa, eikä kuumassa ole kiva nukkua.
  • Tee jotakin muuta, jos et saa unta 20 minuuttiin. Nouse ylös ja lue esimerkiksi kirjaa. Paitsi että kun aloitan kirjan, luen sen yleensä heti loppuun, eli sinne meni se aamuyö.
  • Matkusta mielessäsi rauhalliseen paikkaan. Matkustan yleensä about kaikkiin mokiin, jotka olen elämäni aikana tehnyt, tekemättömiin kouluhommiin, lukemattomiin tentteihin, ex-poikaystäviin, jotka pilasivat ison osan elämästäni, siihen sukkaan, jota en ole vieläkään saanut neulottua valmiiksi ja tietysti siihen kauhuleffaan, jonka näin viisi vuotta sitten ja joka oli ihan sairaan painajaismainen. 
Tänään siis pyörin kaksi tuntia sängyssä, enkä saanut unta, joten nousin ja lastasin pyykkikoneen valmiiksi ja ajastin sen kahdeksaan. Kello on nyt 6:22, jolloin itseäänkunnioittavat ja hyvät ihmiset nousevat uuteen työpäivään. Näinä tunteina olen kuitenkin saanut kirjoitettua graduni tutkimussuunnitelmaa vaadittavan pituuden verran ja todennut sen olevan paitsi tärkeä aihe, myös aika hemmetin rankka homma. Tästä vuodesta tulee pitkä ja ahdistava, mutta sehän oli selvää jo alkumetreiltä. 

Alkaa vähän väsyttää, joten tässä teille kuva kissasta. Kaunista aamua!


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Enpähän ole hetkeen pelästynyt niin paljoa.

Ihan kuin ei olisi tarpeeksi pelottavaa olla yövuorossa 1800-luvun tiilirakennuksessa, jossa menneisyyden kummitukset kolistelevat ovia ja Klingendahlin haamu vainoaa harhautuneita, ja kävellä pilkkopimeässä ja kylmässä kotiin, samalla kun zombimaiset känniääliöt vaeltavat örveltäen vastaan. 

Ehei. Jonkun piti tietysti myös sammua meidän työpaikan aulaan ja nukkua aivan hipihiljaa suu auki, niin että huomaan jäbän lähtiessäni. Tyyppi vielä unissaan pyörähti sen tuolin kanssa mua kohti.

Reaktioni oli about tätä luokkaa: