Ihan kuin ei olisi tarpeeksi pelottavaa olla yövuorossa 1800-luvun tiilirakennuksessa, jossa menneisyyden kummitukset kolistelevat ovia ja Klingendahlin haamu vainoaa harhautuneita, ja kävellä pilkkopimeässä ja kylmässä kotiin, samalla kun zombimaiset känniääliöt vaeltavat örveltäen vastaan.
Ehei. Jonkun piti tietysti myös sammua meidän työpaikan aulaan ja nukkua aivan hipihiljaa suu auki, niin että huomaan jäbän lähtiessäni. Tyyppi vielä unissaan pyörähti sen tuolin kanssa mua kohti.
Reaktioni oli about tätä luokkaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti