Kiitos ja hyvästi 2014.

Amerikkalaistun ja olen nyt tosi kiitollinen jollekin keksitylle jumalhahmolle tästä herran vuodesta 2014.

Kiitti universumi hei superisti

• Keuhkopöhöstä, joka ei yrityksistä huolimatta ole lähtenyt mihinkään moneen kuukauteen. Muistan olleeni briiffisti terveenä Ilosaaren aikaan ja kenties vappuna, mutta muu aika onkin sitten ollut yhtä asbestikeuhkoimitaatiota. Ei voi hengittää kunnolla, ei pysty liikkumaan, koska heti kun hengästyy, alkaa yskiä keuhkoja pihalle, ei voi nukkua, koska silloinkin ne keuhkot löytyvät aamulla lattian tasolta. Pöhö vei voimat ja motivaation, mutta pesässä on vielä tuhkaa, kelpaisiko?
• Kannustuksesta tehdä gradua. Keuhkopöhöisyys ei riitä, vaan pitää myös ahdistaa ihan sikana, koska olen saamaton ja surkea ihminen ja varmasti ainut koko maailmassa, joka vain vitkuttaa ja venyttää graduaan niin kauan että sen kuvittelisi olevan muovailuvahaa, johon tosin kukaan ei koske. Eli vuoden. Olen tehnyt vuoden gradua ja se tuntuu noin vuosisadalta. Kiitti, kun pääset korvasta sisään ja puhdistamaan ajatukset turhista murheista ja ohjaamaan kohti realistisempaa näkökulmaa.
• Siitä, että harjoittelu oli vain harjoittelu, eikä siitä sitten tullutkaan mitään suurempaa. Olisihan se ollut toki kurjaa, että olisi saanut ensimmäisen oman alan työpaikan heti harjoittelun jälkeen. Ties mitä sitä olisi päähänsä saanut, esimerkiksi että olisi ollut ihan hyvä työssään. Sussiunakkoon.
• Siitä kämpästä.
• Siitä jutusta, jota en voi sanoa, koska en halua joutua kunnianloukkauksesta syytteeseen ja some-julkkikseksi. Mutta universumi, kyllä sä tiedät. Kiitti hei siitä. Ihan oikeesti.
• Noroviruksesta. Enpä ollutkaan tiennyt, että tässä maailmassa olen jotain niin pahaa tehnyt, että sen ansaitsin. Voisiko sellaisen lähettää ihan oikeasti pyllynaamaihmisille, esimerkiksi sarjamurhaajille?
• Siitä kun kävelin seinää päin kuumehoureissani.
• Siitä kun joku läski sanoi huoraksi kun pyöräilin ohi. 
• Siitä kun juoppo täti löi kävelykepillä polveen. En tiedä, miten olisinkaan pärjännyt ilman näitä mukavia sattumuksia. Kyllä sai taas voimia kohdata maailma!

Kiitti nyt kuitenkin oikeesti

• Niistä tyypeistä, joiden kanssa juotiin olutta kesällä.
• Ja niistä, joiden kanssa oltiin Ilosaaressa.
• Ja siitä tyypistä, joka pelasti syntymäpäiväni kun poikaystävä feidasi.
• Kiitti nyt sit kuitenkin siitä poikaystävästäkin, joka feidasi, kun kumminkin hyvitti feidauksen törkeen kalliilla porvariporsasravintolaillallisella.
• Juhannuksesta.
• Siitä tyypistä, joka käski hakea yhteiskuntatieteiden kandidaatin paperit ulos ja valmistua nyt edes joksikin.
• Ja siitä tyypistä, joka ne paperit ojensi aktuaarinkansliassa ja puristi kättä ja onnitteli. Melkein tuli tippa linssiin.
• Niistä vanhemmista, jotka ei ehkä tajuakaan kuinka kultalusikka perseessä ovat meidät kasvattaneet. (Äiskä vähän ehkä kritisoi tätä termistöä tosin.)
• Joulusta, joka oli kovin mainio, vaikka mummin mielestä olemmekin jo liian vanhoja syömään suklaata.

Eli universumille ei nyt jaeta peukkuja, mutta ihmisille ja tyypeille kyllä. Thx ja nokka kohti uutta vuotta ja uusia pettymyksiä. 

Tässä maailmassa on muitakin kuin sinä, perseilijä.

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Sen verran voisin yrittää selittää, että uskoni universumiin horjuu, kun keuhkolääkärin kanssa vitsaillaan tuberkuloosista ja kuvauksissa ramppaaminen on jo siirtynyt pitkälle kolmannelle kuukaudelle. Mistään vakavasta ei kuulemma ole kyse. Eli se mikä ei tapa, vituttaa. Ja pitkälti myös väsyttää. Tavalleni uskollisena rikon kuitenkin nyt hiljaiseloni valituksella.

Tämän tarinan otsikko on "Yritinpä kerran lukea tenttiin". 

Eräänä kauniina (harmaana) joulukuun päivänä, kasasin prujut ja muistiinpanovälineet ja painelin yliopistomme Hiljaiseen lukusaliin. Hiljainen lukusali poikkeaa kirjaston lukupaikoista siten, että siellä on kiellettyä läppärit, syöminen ja juominen, joten se on (ehkä jossain utopiassa) täydellinen paikka lukea.

Kyseessä oli informaatiotutkimuksen äärimmäisen (äärimmäisistä äärimmäisimmän) tylsän tiedonhaun tentti, josta olisi päästävä läpi vaikka väkisin, sillä olin feidannut ensimmäisen tenttikerran ajanpuutteen (laiskuuden) vuoksi. Positiivinen yllätys lukusalissa oli uusi, ikioma huone läppäriperseilijöille, jotta hiljaisessa lukusalissa voidaan a) lukea b) hiljaa (ylläri) eikä ärsyttävää näpyttämistä tarvitse sietää. Luin todella tiukkaa tahtia, ensin pari tuntia putkeen, sitten pikainen iltapäivälounas, keuhkolääkäri ja taas kolme tuntia täyttä tykitystä tenttimatskujen parissa. Olin tulessa (en kirjaimellisesti). 

Sitten saliin saapui eräs vaaleatukkainen neitokainen. (Todettakoot, että vaaleatukkaisuus ei ole negatiivinen piirre, kunhan viljelen ylimääräisiä sanoja tarinaani, jotta se tuntuisi eläväisemmältä.) Tämä henkilö onnenkantamoisella löysi salista ystävänsä, jonka kanssa tietysti piti hetki rupatella. (Muistuttaisin tässä kohtaa, että kyseessä on hiljainen lukusali.) Rupatteluhetken jälkeen hän siirtyi istumaan taakseni (voi, miten mukavaa) ja alkoi purkaa tavaroitaan tippaakaan kiinnostumatta siitä, että hiljaisessa miljöössä se kuulosti about samalta kuin jätemylly. Mölinä on näemmä ihmisoikeus. 

Kestin tavarapurkutraktorin riehumisen, koska tiesin toiminnon olevan ohimenevää ja kun ko. apina alkaisi itsekin lukea, laskeutuisi jälleen hiljaisuus. Repun syövereistä oli kuitenkin löytynyt läppäri, joka oli pitänyt ottaa sinne hiljaiselle puolelle mukaan. Näppäimistön naputus kaikui hiljaisilla seinillä kuin marmorikuulat tehosekoittimessa. Nielin kiukkuni, olinhan ollut niin hyvässä vauhdissa, etten oikein haluaisi luovuttaa.

Siinä vaiheessa kun tämä lukutaidoton, imbesilli ihmisperse alkoi syödä pähkinöitä, riisikakkuja ja porkkanaa, maljani läikkyi yli. Olin niin raivoissani, etten voinut mennä edes sanomaan asiasta ja osoittamaan sormella niitä kymmeniä lappuja, jotka ohjeistavat, että syöminen ja läppärin käyttö, sekä yleinen perseily on kielletty, sillä todennäköisesti ulostuleva lause olisi ollut jotakuinkin tätä luokkaa:

"Ellet nyt sekunnin sadasosassa lopeta syömistä ja näpyttelyä, tungen isinmaksaman ylihinnoitellun merkkiläppärisi peräaukkoosi ja puukotan silmään tuolla (saat*nan) porkkanalla."

Lähdin siis kotiin kiehuen ja sain hyvän tekosyyn taas lämmitellä blogiani. 

Ja niin, miten kävi tentin? Sain äkillisen ja raivoisan vatsataudin, joten vietin tenttipäivän oksentamalla vessan lattialla ja vihaamalla elämääni. Ei muuta kuin tammikuussa uudestaan, miten mukavaa!

Mukavaa joulunodotusta kaikille!

Uutisviikkovirhe.

Mulla on nyt vähän sanottavaa tämän kesän uutisaiheisiin liittyen.

1. "Suomalaiset naiset käyvät himokkaana ulkomaalaisten miesten kimppuun"

Ensinnäkin, tällä aiheella ei ole mitään uutisarvoa. Ihmiset ovat menneet naimisiin naapurikylien jamppojen kanssa maailman sivun verran, ja tottahan on, että mitä erilaisempi geeniperimä, sen terveempiä penskoja. Joten ihan biologisistakin syistä kantsii napata ukko sieltä, missä ruohokin on (kuulemma) vihreämpää. Globalisaatio on saattanut tehdä tästä vain astetta helpompaa.

Toiseksi, samaan aikaan tuhannet ja kymmenet tuhannet (ellei jopa *gasp* sadat tuhannet) suomalaiset naiset kolkkaavat itselleen ihan kotimaisen jannun. Jonkun ihan tavallisen, mukavan tyypin, jolla on suorat hampaat ja siniset silmät ja jotka käyvät tylsästi päivätöissä ja juovat kahvia aamulla. Voisikohan tästäkin tehdä uutisen? "Suomalaiset naiset ovat ihan okei kumppaniensa kanssa, jotka ovat Hesarin toimittajien mielestä ihan liian tylsiä ja kalpeita."

Kolmanneksi, olen ottanut itselleni suomalaisen miehen (en väkisin, se tuli ihan vapaaehtoisesti ja levitti kaikenlaisia työkaluja pitkin asuntoani ja siivosi maustekaappini, joka oli mielestäni ihan tarpeeksi järjestyksessä), enkä näe tuollaisessa yleistämisessä mitään hyvää. "Suomalaiset miehet ovat rumia ja tuppisuita" -> on olemassa ihmisiä tässä maailmassa, jotka ovat rumia ja tuppisuita, ja koska ulkomaille lähtee yleensä ne, jotka ovat ehkä sosiaalisesti seikkailunhaluisempia kuin keskivertoeduardo, oletan, että heidän maassaan kaikki ovat komeita ja puheliaita.

"Ne vie meidän naiset" -fraasi on niin kulunut, että vain Hesari sitäkin jaksaa toitottaa. Jättäisitte jo sen rauhaan.

2. "Helteet jatkuvat vielä, ihanaa, tähän vielä viittaus seksiin!"

Ei ole mikään salaisuus, että en siedä hellettä. Vanhukset paistuvat pikkuruisiin asuntoihinsa helteellä ja keltainen lehdistö jaksaa hehkuttaa helteen onnea. "Täällä on vielä lämmin!" "Ihanat helteet!" "Katso tämä kuuma persekuva näistä urheilijoista, joilla ei ole muuta meriittiä maailmassa kuin olla kasa lihaa!" En ole odottanut mitään niin paljon, kuin näiden helteiden loppumista, joten semisti ärsyttää tuollaiset otsikot. Olen toki "nauttinut" kesästä niinkuin normistoon kuuluu, käynyt uimassa about enemmän kuin viimeiseen viiteen vuoteen yhteensä, ruskettunut festareilla, kulkenut shortseissa ja juonut viiniä puistossa. Kaikki tämä tosin olisi ollut ihan mukavaa, vaikka olisi ollut muutaman asteen viileämpi. Öisin tuntee olevansa uunissa, ikkunoita ei voi pitää auki, koska mölyapinat, ja tuuletin vain työntelee hiostavaa ilmaa ees-taas. Ei jaksa tehdä mitään kun pelkästä hampaiden pesusta tulee hiki. Itse en todellakaan tirauta kyyneltä kun nämä lämpötilat viilenevät. Mitä tulee "uutisiin", joissa hehkutetaan "Ei hätää, helteet jatkuvat edelleen!", mulla olisi tällainen sanoma:

Toisaalta, vähän käy sääliksi niitä, jotka tuollaisia juttuja kirjoittavat, koska 7 vuotta journalistiikkaa yliopistossa opiskelleen maisterin pitää kirjoittaa otsikkoon "Nyt on seksiä!" tai "Katso kuvat: näillä vinkeillä saat seksielämääsi loistoa ja glamouria!" Luulisinpa, että siinä vähän kuolee sisältä.

Liikenteessä.

Olimme ystävieni kanssa Ilosaarirockissa Joensuussa viime viikonlopun. Nauroimme, tanssimme, lauloimme ja vietimme nuoruuttamme niin kuin kuvitella saattaa, pitkälle yöhön, aikaiseen aamuun, vesi oli kylmää, olut lämmintä ja teltat muistuttivat saunaa. Nostimme kättä keikoilla, heitimme läppää tuntemattomien kanssa, otimme valokuvia hassuista tilanteista, astuimme kenkämme pilalle mutaan. 

Eilen ajoimme kuusi tuntia taukoineen takaisin tulikuumassa Opelissa, jossa osa torkkui ja kaikki hikoilivat, väsyneinä, mutta onnellisina. Onneksi meillä oli varma ja luotettava kuski, sillä jossain rinnakkaistodellisuudessa kuvamme jäivät kameraan ja en olekaan kirjoittamassa blogia. Viimeisen taukomme jälkeen eräs vastaantuleva auto päätti lähteä ohittamaan rekkaa. Ensin edessä ajava Citroen jarrutti lujaa, jolloin kuskimme ehti sanoa, että mitäs tuo nyt jarruttelee, jonka jälkeen noin sekunnissa citikka oli väistänyt autoa oikeaan reunaan. Nopealla otteella samoin teki kuskimme, ja ohittava auto kulki keskiviivaa pitkin rekan ja meidän välistämme. Kuskimme viileys ei pettänyt, mutta ei varmaankaan tarvitse painottaa, että parin sekunnin viive reaktioajassa joko meidän tai edessä ajaneen auton kohdalla olisi ollut kohtalokas. Sadan kilometrin tuntinopeudella nokkakolari olisi ollut kovaa uhkapeliä, mutta nyt onneksi meillä kävi tuuri. Samaa ei voi sanoa kaikista.

Sille kuskille, joka typeryyttään päätti lähteä vaaralliseen ohitukseen: olisit voinut pilata monta elämää. Olisiko se ollut muutaman minuutin nopeamman perilletulon arvoista?

Älä huuda mulle.

Mulle huudetaan jatkuvasti ja lähiaikoina varsinkin polkiessani pyörällä. Kerran pysäytin pyöräni jalankulkijoiden puolelle, koska pyöräilijöitä oli todella paljon ja he menivät lujaa, joten ajattelin että on turvallisempaa pysäyttää tyhjälle puolelle. Joku keski-ikäinen mies huusi aivan raivona, että mitä sinäkin siellä ajat. Sanoin että pysähdyn, ja tämä mukava herrasmies karjui takaisin, että et pysähdy siihen. Anteeksi, mutta mitä? Jätetään nyt huomioimatta se, että ihmiset välillä tekevät liikenteessä virheitä, ja tarkastellaan ennemmin sitä, miksi joku alkaa huutaa tuntemattomalle ihmiselle?

Lauseita, jotka on minulle huudettu:

• Samperin tyttö!
• Voi hyvänen aika tuota nuorisoa!
• Mitä sä oikein kuvittelet tekeväsi?
• Vitun huora.

 Ei tarvitse olla psykoanalyysin asiantuntija, jotta ymmärtäisi, ettei tuollaisia asioita ole kiva kuulla. Varsinkaan kun en ole tehnyt mitään vaaratilanteisiin johtavia liikennerikkomuksia. Ja vaikka olisinkin, niin älä silti huuda.

Miksikö en saisi huutaa tuntemattomalle, koska minähän olen oikeassa ja paras maailmassa, kysyy keskivartalolihava keski-ikäinen kusipäämies?

• Koska et voi koskaan tietää, mitä kyseisen ihmisen päässä liikkuu. Olen saanut kerran niin kovan migreenikohtauksen, että näkökykyni meni hetkittäin kokonaan pois. Omani ja muiden turvallisuuden vuoksi piti pysäyttää pyörä niille sijoilleni. Olisitko huutanut, jos olisit tiennyt?
• Koska kaikkien ei tarvitse kuulla kirosanojasi. Näytät esimerkkiä kaikille niille kirkasotsaisille silkohapsille, jotka raivoamisesi kuulee. Sama neuvo pätee myös urheilutapahtumissa huutamiseen. Tuntuu ihan pahalta, kun lapset istuvat vieressä ja naapurin setä latelee kaikki sanakirjan kirosanat putkeen tuomarille.
• Koska se ei tuota mitään muuta kuin pahaa mieltä. Se, jonka ajattelit kulkevan väärin, ajoi mielestään ihan hyvin, eikä todennäköisesti muuta ajotapaansa vaikka kuinka rääkyisit kuin pikkupenska. Ajoin kerran Hämeenkatua suoraan ylöspäin pyörätiellä, kun joku vanha juoppo tuli tien yli ja ajoi suoraan eteeni tosi lujaa, jolloin oli pakko tehdä nopea väistö. Tästä syystä olin "samperin tyttö". Mitä olisinkaan voinut tehdä toisin? Tänä päivänä ajattelen, että olisin voinut huutaa takaisin, että tukehdu pullaasi vanha kääpä, mutta kotikasvatukseni vuoksi, en ikinä niin voisi kenellekään sanoa. Ajattelin kyllä lujaa mielessäni.

Ajaisin mielelläni pyörälläni poissa kaikkien silmistä, mutta se ei ole mahdollista, koska asuntoni ja työpaikkani on kaupungin keskustassa. Tampereella jalankulkija on kingi ja kusipää, pyörän kellon soittaminen on vähintään yhtä suuri rikos kuin varkaus. Mihinkään suuntaan ei tarvitse katsoa kun tietä ylittää, keskelle katua voi yhtäkkiä seisahtua, ja kaikkien viiden kaverin kanssa voi kulkea rinnakkain ja tukkia koko tien. Muista myös, että tekstaaminen ja facebookkaaminen kävellessä on hauskaa ja ei ollenkaan vaarallista, sillä muiden tulee sinua väistää.

Hyvää kesäpyöräilyä vaan kaikille!

Vihapuhe elää ja voi hyvin.

Luin eilen Hesarin verkkosivujen kommentteja lauantaisesta Pridesta ja kuolin pikkuisen sisältä.

"On viimeisen viikon tullut ainakin selväksi, että HS on poliittinen lehti - ainakin seksuaalipolittinen lehti. Moneskohan juttu tämä on homudesta sen jälkeen, kun lakivaliokunnan päätös tuli julkisuuteen. Kaikkiiin juttuihin on löytynyt vain homouteen positiivisesti suhtautuvia ihmisiä.

Voisin tilata "seksuaalipoliittisen" lehden. En ymmärrä, miksi lehtijuttuihin tarvitsisi hirveästi haastatella umpimielisiä ja syrjiviä ihmisiä, jotka eivät suhtaudu homouteen positiivisesti, näitä kun tuntuu löytyvän kommenttiosuudesta ihan tarpeeksi.

En ymmärrä Pride-tapahtumaa. Kyseessä on mielenosoitus. Kyllä varmasti koko kansalle on jo tullut selväksi se näkemys, mitä Prideen osallistujat ajavat. Kukaan Prideen osallistuja ei kuitenkaan kykene osoittamaan sitä, että laissa olisi oikeasti jotain syrjivää tai että homoavioliitolle olisi olemassa perusteet, joten tällaista tapahtumaa ei pidä noteerata mitenkään. 

"Kukaan ei kykene osoittamaan sitä, että laissa olisi oikeasti jotain syrjivää".... Anteeksi, mutta mitä? Annan tässä esimerkin: Minulla on kakkupala. Kakkupalani on namia juustokakkua, ja pidän kakkupalastani niin paljon, että päätän ottaa siihen myös kermavaahtoa. Kaverillani on myös kakkupala, josta hän pitää hyvin paljon, mutta kahvilanpitäjä näyttääkin vain keskisormea ja sanoo, että kermavaahtoa ei tipu vaan kaveri joutuu laittamaan kakun päälle maitoa. Näyttäähän se vähän samalta, mutta ei ole sama asia.

Homoavioliitolle myös pitäisi olla perusteita. Aivan kuten heteroavioliitollekin, ihan niinkuin kuka tahansa järjen jättömaalta kaivettu yh-teini ja viisikymppinen raksa-pena ei voisikaan mennä naimisiin perusteetta.

Aivan kuin Prideen osallistujat kuvittelisivat, että lait tehdään sen pohjalta, kuka pitää suurinta meteliä itsestään. Prideen osallistujat ovat päätäneet, että vaikka he eivät kykene esittämään vaatimuksilleen mitään perusteita, he osoittavat mieltään niin kauan, että heidän näkemyksensä kirjataan lakiin. Kyseessä on siis anarkismi. Anarkistit ajattelevat, että lait voidaan tehdä pakolla eli "me metelöimme niin kauan, että saamme tahtomme läpi", vaikka lait tulee tehdä argumenttien pohjalta."

Perusteita löytyy kyllä, mutta aivan kuten rokotevastaiset kampanjasankarit, tietoa ei haluta ottaa vastaan tai saatika sitä ymmärtää. Ja kyllä, historia osoittaa, että mikään ei muutu, ellei pidä ääntä itsestään.

"Miksi nykyään korostetaan näitä homo- ja lesboasioita? Ihan niinkuin hetero olisi paha asia?? Ihminen on mitä on ja tykkää mistä tykkää. Nyt tämä asia (homo-lesbo) on saanut ihan älytöntä huomiota. Eiköhän Suomessa ole parempiakin ja tärkeämpiä asioita, joista keskustella kuin tämä homoilu!" 

Mustakin olisi tärkeämpiä asioita keskustella, kuin epätasa-arvoinen avioliittolaki. Siksi en ymmärräkään, miksi tästä vielä jauhetaan kun se asia olisi pitänyt korjautua jo vuosia sitten. Toiseksi, niitä ei korosteta, se vain näkyy paremmin heteronormatiivisuuden vuoksi. Mikäli kansakuntamme osaisi suhtautua seksuaalivähemmistöihin terveen ihmisen tavalla, ei erilaisuus pomppaisi silmille. Heteronormatiivisuutta on se, että suurin osa televisiossa, elokuvissa ja sarjoissa näkyvistä henkilöistä edustaa heteroutta, samoin kuten mainoksissa se on normi ja muu on poikkeavaa.

"Oliko pettymys ettei kukaan ärsyyntynyt kulkueesta?"

Tämä ei liittynyt about mihinkään. 

"Tällainen riettaus ja sodomia tulee lailla kieltää. Mitä tapahtuu kun lapset näkevät näitä kulkijoita?"

Mitä tapahtuu kun lapset näkevät iloisia ihmisiä kulkemassa pitkin kesäisiä katuja? Ydinsota? Enemmän olisin huolissani asioista, joita lapset näkevät ja kokevat esimerkiksi netissä ja uutisissa jatkuvasti, pornosta, väkivallasta, rasismista ja lasten seksuaalisesta ahdistelusta. Veikkaanpa myös, että varsinaisesti kulkueessa ei harrastettu 'sodomiaa'. Sekin on pitkälti vanhemmista kiinni, miten lapset suhtautuvat seksuaalivähemmistöihin. Tällainen sodomiakauhistelija on varmasti ihan superhyvä vanhempi.

"Pieni ja äärettömän äänekäs vähemmistö määrää ja lampaat komppaa. 60 v sitten lampaat komppasivat toista aatetta. Omasta mielestäni tehkööt mitä lystäävät, mutta tämä tuputtaminen ärsyttää jo pikkuhiljaa. Kulkue voikin marssia sinne minne aurinko ei paista. Hetkinen... niinhän se taitaa jo tehdäkkin..."

Tasa-arvoisen avioliittolain puolesta allekirjoitti yli 166 000 suomalaista ihmistä. Sekö on pieni vähemmistö? Samantein voisi sanoa, että suomalaisista pieni vähemmistö asuu Turussa. En tiedä mihin tuo 60-vuotislampaat -kommentti viittasi, mutta jos se viittasi toiseen maailmansotaan, niin voisin lämpimästi facepalmata.

"mm. Salkkarit pilattu nuorten homoilulla!!!"

Nih.

 

 

Tällaisia päiviä on joskus.

Tänään

• Satoi Tampereella lunta
• Käytin ensimmäistä kertaa pyöräilykypärää about 15 vuoteen.
• Valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi.

Homokeskustelu.

Conchita Wurst voitti euroviisut ja Venäjä ja muut homofoobikot saivat paskahalvauksen jälkeiset itkupotkuraivarit. Ilmapiirin ollessa näinkin vastaanottavainen julkaisenpa tässä taannoin keräämäni listan parhaista fraaseista, joilla Suomen eduskunta pyrki rajoittamaan ihmisoikeuksia tasa-arvoista avioliittolakia koskevassa keskustelussa. Todettakoon, että mielestäni ei ole oikein syrjiä, vainota ja tappaa ihmisiä, vain siksi, että heidän ominaisuutensa ovat muiden mielestä "ällöjä".

"Betonoitu perustuslakiin"

- Koska perustuslakia ei ole koskaan muutettu.

"Terve järki!"

- Eipä hirveästi sille annettu tilaa.

"Toinen kummallisuus on vetoaminen oikeuteen tasa-arvoon."

- Koska toiset porsaat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

"Ollaan lähdetty muotivirtojen mukaan."

- Pitäisi varmaan alkaa homoksi, koska se on muotia.

"Avioliiton lähtökohtana on lisääntyminen."

- Mitenkäs vanhukset, lääketieteellisesti lisääntymiskyvyttömät, steriloidut henkilöt?

"En halua syrjiä ketään"

- Älä sitten syrji.

"Herkkä omantunnon kysymys."

- Ei, vaan tasa-arvon.

"Loukkaus avioliittoa vastaan."

- Minulla on nämä kaksi omenaa ja Penalla yksi, mutta jos Penakin saa kaksi omenaa, niin minun omenani loukkaantuvat. 

"Näin on ollut luomakunnan alusta lähtien!"

- Eikä ole. 

Logiikka, missä lienet?

Odottelen tässä Hunger Gamesin Mockingjay Part I -leffaa, jonka pitäisi ilmestyä tänä vuonna. Olen hurahtanut niihin kuin teinityttö, ja hävettää vain vähäsen myöntää se.

Tulipa tässä mieleen keskustelu, jossa Jennifer Lawrencen sanottiin olevan liian lihava Hunger Gamesin päätähdeksi Katnissiksi. Murisijat perustelivat aukotonta väitettään sillä, että "Nälkäpelissähän" kuuluisi olla nälissään, eli laiha, daa. Ongelma on siis täysin selvä, leffa on epäuskottava ja epäautenttinen ja kukaan katsojista ei usko, että Katniss olisi siinä oikeasti nälkäinen.

Jos unohdetaan se seikka, että Lawrence on todella hoikka ja uskottava roolissaan, mietitään, miten onneksi logiikka amerikkalaisissa leffoissa on yleensä autenttisuudessaan silmiinpistävää ja suorastaan käsinkosketeltavaa, varsinkin kun esimerkiksi natsit puhuvat yleensä englantia saksalaisella aksentilla, päälle kolmekymppiset näyttelijät esittävät teini-ikäisiä ja kaikki voi räjähtää, esimerkiksi auto törmätessään tolppaan, vene ajaessaan karille ja muoviämpäri ollessaan olemassa. Se jos mikä on täydellisen uskottavaa!

Ehkä tässä olikin vain kyse siitä, että media (ja muut mölyapinat) saavat louskuttaa leukojaan ja harrastaa naisen kehon haukkumista ja fat-shamingia. Sitä paitsi Lawrence on Oscar-palkittu näyttelijä, upea ja myös järkevähkö roolimalli:

Asuntoa metsästämässä.

Olemme jo hetken aikaa päivieni valon ja iltojeni ilon Teekkarin kanssa venailleet, josko meille herahtaisi yhteinen kämppä ja voisimme laittaa virallisesti hynttyyt yhteen. Odottelu johtuu siitä, että yksityinen asuntopuoli ei houkuttele, sillä kokemusta löytyy varsinkin hakuprosessin värikkäistä vaiheista. Jaan tässä nyt otoksen hämmentävimmistä vuokranantajista, jotka ovat minut halunneet vuokralaisekseen ja heidän upeista asunnoistaan.

Keskustan alueella oli "viehättävä pikkuyksiö hyvällä paikalla". Tämä piskuinen asunto sisälsi yhden huoneen, jossa oli tarkoitus nukkua, kokkailla, elää ja hengittää, mutta kaikkea tätä kuitenkin haittasi keskellä huonetta sijaitseva kiinteä keittönpöytä, jota ei pystynyt siirtämään. Tässä tilaihmeessä säästettiin jalkatilaa myös laittamalla suihku wc-pöntön päälle, virkistäviä pesuhetkiä vaan!

Kotipaikkakunnallani on useilla vuokranantajilla ihmeellinen asenne siihen, että vuokralaisen tulisi kiitollisena ottaa vastaan kaikki mahdolliset luukut, eikä asunnon kunnolla ole mitään tekemistä sen hinnan kanssa. Eräässä kämpässä oli haluttu ehdottomasti valkoiset seinät, mutta remontoiminen ei kaiketi ollut ihan heidän alaansa, joten maalit oli vedetty reteästi tapettien päälle. Toisessa kämpässä ei ollut pesukoneelle paikkaa eikä talossa pesutupaa, joten nyrkkipyykiksi olisi mennyt. Molemmissa vuokra tietysti pilvissä.

Eräs pariskunta onnellisesti kertoi, että heidän asunnossaan ei sitten sovi mitään ääntä pitää tai radiota soittaa, koska "naapurissa asuu tuttuja vanhuksia". Parikymppisenä opiskelijana tuo on juuri se, mitä kämpältään haluaa.

En ole itse saanut mitään limaisia "vuokranmaksu toimii sitten luonnossa, heh heh" -ehdotuksia, vaikka olenkin sukupuolittuneisuuteni maininnut ilmoituksissa, mutta yhden treffi-ilmoituksen sain tekstiviestillä. Aika surullista, että joku kokee sielunkumppaninsa olevan määriteltävissä lauseella "Opiskelijatyttö hakee asuntoa keskustan alueelta". Ehkä missasin jotakin suurta kun en vastannut viestiin. Tai ehkä en.

Kaikkein inhottavin oli kyllä ehdottomasti mies, joka minulle soitti ja jota en luojankiitos ikinä joutunut kohtaamaan. Olin laittanut lehteen asunnonhakuilmoituksen, jossa etsin asuntoa keskustan alueelta, ja tämä vanhempi "herrasmies" soittaa tarjoakseen oman talonsa yläkertaa, joka on useamman kilometrin keskustasta poispäin. Puhelun hän kuitenkin aloittaa valittamalla minulle siitä, että tyyppi, jolla oli ollut ilmoitukseni vieressä oma ilmoituksensa, ei ollut vastannut puhelimeen. Ihan kuin olisimme jotenkin tunteneet toisemme! Hän oli siis asiasta minulle vihainen! Lopuksi kun kohteliaasti kieltäydyin tulemasta katsomaan asuntoa sanoen, että se on liian kaukana keskustasta, hän alkoi jälleen huutaa (siis huutaa, oikeasti), että eikös parempi olisi asua vähän kauempana keskustasta ja isommassa tilassa kuin ahtaassa asunnossa. Ja tämän miehen kanssa minun olisi pitänyt kotipiirini jakaa. Ei kiitos!

Internetin hakukriteerit II.

Olen keräillyt taas listaa hakusanoista, joilla blogiini on eksytty. Täältä löytyvät aikaisemmat, mikäli niitä haluaa fiilistellä. Näihin uusiin googlasin hakusanoilla mukaan kivat kuvat, olkaapa hyvät!

Näiden ei ehdottomasti kannattaisi ohjata blogiini, sillä täältä ei apua löydy:

• inspiroivia lauseita
• hyvä pumppi
• blogi tutkintouudistus tampere
• miksi facebook ei voi päivittää
• aikuisten asioita

Nämä ehdottomasti tulee ohjata blogiini:

• muumit ja taikatalvi homous
• tytönheitukka
• kandin kirjoitus pelko (Apu löytyy täältä.)
• lahjanaru ristiin?! (Miksi kukaan googlaisi kysymys- ja huutomerkillä jotakin?)
• vitun idiootti

Näistä en ymmärrä, miksi jengi edes googlaisi tällaista:

• vanha domus asun siellä
• nuuli blogi
• suolijärvi hervanta murha
• stringit jalassa

Tässä kuitenkin parhaat, joille googlasin kaikille oman kuvan:

sasee

hopsterimuoti tänään (Hopsteri :D)

vähäsen pelottavat kummitukset

minä tahdon kuunnella kauhu kasetin äänen

kusta perä

Vappujuttuja.

Vappuaatto meni vesilinjalla, koska yövuoro. Ruokavaliona on ollut pitkälti munkki, munkki, munkki, vähän simaa, sipsiä, munkki ja munkki. Päivällä sai hetkisen hengattua ystävien seurassa, jonka jälkeen alkoi seikkailu läpi juhlivan Tampereen ja kohti yövuoron humalanhuuruista asiakaskuntaa. 

Tässä lyhennelmä aaton kohokohdista:

• Kaivan yo-lakkini kaapista, huomaan sen olevan edelleen liian pieni.
• Kukaan ei loukkaannu munkkienpaistossa. 
• Pilaantunutta kotiviiniä (=kiljua) ei kannattaisi juoda. Emppu juo silti.
• Pyöräily on tietyssä seurassa hengenvaarallista. Vaaran aiheuttanut henkilö saa haavan sormeensa, universumi ei jätä rankaisematta.
• Anarkistit osoittavat mieltään seisomalla keskellä risteystä ja juomalla kaljaa. Valta meille? Alas rahat?
• Ainejärjestön saunatilalla oli komeita miehiä ilman paitaa, katsoin hienotunteisesti sivuun. 
• Anarkistimielenosoituksen jälkeen katukiveen oli spreijattu kirkkovene.
• Keski-ikäisillä humalaisilla miehillä ei ole ymmärrystä henkilökohtaisesta tilasta.
• Anarkisti näyttää keskisormea poliisautolle ja huutaa "Hankkikaa töitä saatanan natsit!" Hetken kuluttua hän korjaa virheensä ja huutaa "Hankkikaa oikeita töitä!"
• Hämeenpuistossa kulkee jäbä vaaterekin kanssa, jossa on ainoastaan reppu. Tyypillä on shortsit ja t-paita, itselläni on mm. kaulahuivi ja hanskat. Aika rambo kaveri.
• Asiakas on sitä mieltä, että 23:30 on sama asia kuin 13:30 ja "kahdentoista puoli". 
• Toinen asiakas mainitsi olevansa "aivan naamat". Kysyin nimeä.
• Yövuorolaisten läppä on timanttista.

Rööki on ruma sana.

En voi käsittää, miten en ole aikaisemmin tästä avautunut, mutta nytpä sen teen. Eli tässä syitä olla tupakoimatta.

1. Kuolet ennenaikaisesti. Tähän joku neropatti voisi sanoa, että tappaahan sokeri, sipsit, ilman kypärää ajaminen ja viinan juominenkin ja nallekarkitkin aiheuttavat syöpää, mutta voisin sanoa, että ehkei ihan ihan niin suoraviivaisesti kuin röökinpoltto. Menetät myös terveytesi ennen sitä kohtalon viimeistä sanaa. 

2. Haiset pahalta. Mikään ale-laatikon hajuvesi, suuvesi, minttupastilli tai kölninvesi ei röökinkatkua karkoita vaatteistasi, sormistasi tai hengityksestäsi.

3. Menetät rahaa. En tiedä ollenkaan, paljonko tupakka maksaa, koska en sitä koskaan osta, mutta oletan, että se maksaa sitä kuuluisaa riihikuivaa, jota tässä kulutusyhteiskunnassa niin palvotaan. 

4. Menetät ulkonäkösi. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin alkavat tupakan tuomat ulkonäköhaitat näkyä ystäväpiirissä. Harmaa iho, mustat hampaat ja vanhentuneet kasvot, niistäpä heidät tunnistetaan. Jos et koe tätä vielä, odotapa vain hetkinen. 

5. Saastutat ympäristösi. Menin tänään apteekkiin, koska yövuoroni toi jälleen mukanaan viiltävän päänsäryn ja särkylääkkeet olivat loppu. Joku mukava rouvashenkilö tuprutteli syöpäkäärylettään oven edessä, jolloin sain kulkea päänsärkyineni myrkkypilven läpi. Tämä myös innosti tähän postaukseen, kiitos vain rouvalle. 

6. Alennat statustasi. Röökinpoltto oli muotia viimeksi 1980-luvulla, nykyajan penskat pitävät sitä vastenmielisenä ja se on tutkitustikin alempien yhteiskuntaluokkien tapa. 

7. Jengi jakautuu kahtia.  Bileissä tyypit jakautuvat aina niihin, jotka tönöttävät parvekkeella -20 asteen pakkasessa ja niihin, jotka istuvat sisällä ja saavat kaikki mokkapalat, baarissa tupakkakoppiin ei tarvitse viedä edes omia röökejä, koska savua saa naamalleen ihan tarpeeksi pienessä tilassa. 

8. Tulet riippuvaiseksi. Arki on hankalampaa kun tarvitsee jotakin liikaa. Aina kun ei pääse tupakalle, ja muita seminaarilaisia saattaa vituttaa, että joku valopää aina pyytää kymmenen minuutin taukoa, joka venyy ja seminaari, joka on muutenkin pitkä kuin nälkävuosi, kestää vielä kauemmin.

Mutta ällös kukaan sanoko, että tarkastelisin asioita yksipuolisesti! En ole röökinpolttaja, joten voin vain arvailla seikkoja, jotka tekevät syöpäsaastutuksesta kannattavaa, mutta koitan tähän hahmotella joitakin. Pakkohan niitä puoltavia juttujakin on olla, kun kerta niin moni sitä toimintaa harrastaa. Saa korjata, jos olen väärässä (ei oikeasti saa, ei tää oo mikään demokratia).

1. Olet (tai kuvittelet olevasi) cool. Kyllähän esimerkiksi leffoissa se näyttää aika siistiltä. Varsinkin odottaessa kaveria lounaalle ravintolan edessä toivoisi, että olisi jotain tekemistä. 

2. Voit pitää enemmän taukoja töissä. Harvemmin sitä tulee lähdettyä ulos viideksi minsaksi tuijottelemaan tiiliseinää, ja jos lähdet, vaikutat vain laiskalta. Röökinpolttaminen käy hyvästä tekosyystä pitää tauko. Parhaassa (tai pahimmassa) tapauksessa palaveri jatkuu pihalla tupakkapaikalla samalla kun ei-polttajat jäävät huomiotta lopullisessa päätöksenteossa.

3. Sosiaalisissa tilanteissa rööki voi toimia jäänsärkijänä. Pihalla ja tupakkakopissa on helpompi tutustua ihmisiin, kun voi aloittaa keskustelun esimerkiksi pyytämällä tulta.

4. Siitä tulee höpö olo. Tästä olen vain kuullut huhuja, itse olen muutaman kerran kokeillut ja maistui kyllä pahalta ja aamulla oli vielä pahempi krapula. 

5. Sosiaalinen status nousee. Vastaveto ylemmälle väitteelle. Olen aika varma, että jossain piireissä tupakinpoltto on normi ja polttamattomuus on normista poikkeamista ja siten selitysvelvollista. 

Tässä siis hassujen giffien muodossa väitteitä tupakkayhteisöstä. Itse en polta enkä voisi myöskään esimerkiksi deittailla röökaajaa, mutta en usko myöskään holhousyhteiskuntaan, jossa ihmisiä kielletään saastuttamasta kehoaan yhteisen hyvän vuoksi. 

Summa summarun: tällä postauksella ei ollut muuta agendaa kuin epämääräinen sössötys (kuten about kaikilla muillakin) ja sainpahan avauduttua röökinpolton huonoista puolista. 

#Nytmuaärsyttää.

Voihan sosiaalinen media! Naamiskirja ja instagram ovat suorastaan täyttyneet erilaisista arjen kuvaelmista, ja kyllä nyt ihmiset ovat närkästyneet / innostuneet / vihastuneet / osallistuneet / olleet välinpitämättömiä. Siis apua, jonkun yrityksen joku markkinointi-innovaattori-uraohjus on ihan varpisti keksinyt tällaisen salaliittotoiminnan, jossa tavalliset kaduntallaajat ottavat kuvia arjestaan, lisäävät ne sosiaalisen median valkoiseen kohinaan, "haastavat" kaverinsa mukaan tägäämällä heidät ja jossain tämän prosessin vaiheessa, kansa närkästyi.

Asiasta on jaksettu kirjoittaa jopa muutama "uutinen", typerimmät löytyvät täältä ja täältä. Terveisiä vaan juttujen kirjoittajille, kannatti lukea yliopistossa seitsemän vuotta journalistiikkaa. Yle sentään mainitsee sosiologian.

Ilmeisesti ihmiset ottavat "liian kivoja" kuvia arjestaan. Myös haastaminen ärsyttää, koska eihän kukaan nyt halua tehdä yhtikäs mitään koskaan, varsinkaan jos joku toinen sanoo, että tätä olisi kiva tehdä. Toisaalta, myös haastamattomuus harmittaa: enkö olekaan haastamisen arvoinen? Olenko ystävä ollenkaan?

Tässä muutamia lauseita, joita voi laittaa varmuuden vuoksi statukseensa:

"En ole tullut sosiaaliseen mediaan katsomaan kuvia ihmisten elämästä."

"Miksei kukaan laita kuvia vauvojen kakkavaipoista tai sotkuisesta keittiöstä? Tämä lause ehkä itsessään jo sisälsi vastauksen, mutta olenpahan hyvin sarkastinen ja fiksu." 

"Mua naurattaa nää haasteet, koska olen itse niin paljon erinomaisempi kuin muut."

"Todella lapsellista. Itse laitan vain 35 kuvaa päivittäin vauvastani/brunssistani/omasta naamastani, mutta en todellakaan hei muuten."

"Mikä ihme tämä haastejuttu on? Oikeasti kyllä tiedän, mutta haluan vain osoittaa sen, että minua kiinnostaa niin vähän, etten ota edes selvää (vaikka se lukeekin jo monen seinälläkin, ehkä olenkin vain tyhmä ja yksinäinen. Menenpä ostamaan suklaata.)

"En todellakaan ota osaa tähän haasteeseen, koska Hitler."

#arkimaito

Voi miten pysäyttävä Facebook-päivitys.

Olen unohtanut avautua yhdestä asiasta, joka juolahti eilen mieleeni lenkillä. Törmäsin tähän linkkiin ensin englanninkielisenä versiona jo jonkin aikaa sitten, jolloin sen vielä ohitin tuhahduksella. Mutta tietysti joku riemuidioottitoimittaja haistoi clickbaitingin mahdollisuuden, ja päätti kökösti suomentaen laittaa hassun kiertoviestin tusinaviihdeuutisten sekaan, jolloin ei voinut muuta kuin ärsyyntyä lisää. 

Ensinnäkin: Vaikka kuinka paljon yrittäisit olla kannustava ja tsemppaava, haukkumalla ihmisen läskiksi heti alkuun, olet vain kusipää. Mikään loppupään mussutus hyvästä meiningistä ja arvostuksesta ei kuulosta miltään, tyyppi vain kuulee korvissaan läskiläskiläski. Koitapa siinä motivoida itsensä lenkille.

Toiseksi: Mikäpä kukaan on sanomaan toista yhtään miksikään. Ai tsemppaat, koska itse olet niin upeakroppainen, täydellisen upea urheilija ja sinulla on varaa? No selvä. Teen tässä sinulle siis omani:

"Sinä idiootti, joka ostat aina viihdelehden kioskilta! Tavaat sanoja, ja huulesi liikkuvat edestakas lukiessasi yksinkertaisempiakin sanoja. Haluan vain sanoa sinulle, olet mahtava! Jokainen lause, jonka tavaat mielessäsi, on varmasti tuhat kertaa vaikeampaa sinulle kuin minulle, mutta jatkat silti lukemista. 

Et ehkä lue kaunokirjallisuutta, tai osaa edes kirjastoon ovesta sisään, mutta jos nostaisit katseesi roskalehdestäsi, näkisit vain tsemppaavan hymyni, sillä uskon, että sinäkin jonakin päivänä vielä parannat elämänlaatuasi kehittämällä itseäsi myös henkisesti, etkä vain fyysisesti. Joskus vielä saatat lukea jopa kirjan! Ehkä jonakin päivänä opit myös olemaan nimittelemättä ihmisiä ja arvostelematta toisten ulkonäköä. 

Uskon että pystyt siihen!"

Elämän pieniä onnistumisia.

Olen ollut samassa työpaikassa 6 vuotta, joista neljä olen tehnyt 24/7 -vuorotyötä. Se tarkoittaa sitä, että  muiden "jee, vihdoin perjantai!" -statuspäivitykset Facebookissa ovat joko a) yhdentekeviä tai b) ottavat päähän. Huvitun yleensä myös "mitä teet lomalla" -kysymyksistä yliopistolla, harvemmin kun mikään perioditauko on sataprosenttista lomaa.

Nyt olen kuitenkin kesän työharjoittelussa, jossa kaikki viikonloput ovat vapaita, enkä ole ihan vielä täysin sitä sisäistänyt. Saatan laittaa vastaisuudessa jokaisena perjantaina jokun aivottoman "liiba-laaba" tai "~elämä on~" -kuvan naamakirjaan, jossa Windowsin auringonlaskutaustakuvan päällä lukee "HEHE PERJANTAI KÄNNI SAUNA HAUSKA VIINA JEHNA". 

Kerronpa kuitenkin vielä hauskan pikku yksityiskohdan tästä harjoitteluhaustani. Menin tekemään harjoittelusopimusta, ja sopimuksen kirjaaja kysäisi, että olihan sukunimeni nyt ihan oikein. Kännykkäni kun kaikessa älyllisyydessään on päättänyt muuttaa nimeni sähköpostia lähettäessäni muotoon Marjaana Jekkuli. Hyvä minä.