Vinkkejä/kannustusta/painostusta/kevyttä kiristystä - kesäkuntoon 2015.

Naistenlehdet sitä toitottavat. Iltalehdet repivät klikkiotsikoita pitkin vuotta. Valitettavasti kaikki tämä on turhaa, sillä Väännänkö rautalangasta -blogin vinkeillä pääset helposti ja nopeasti

Kesäkuntoon 2015

1. Totea, että olet huonossa kunnossa. Ensimmäinen askel on ongelman myöntäminen. Ole rehellinen, katso itseäsi silmiin (peilin kautta mieluiten, hätätapauksessa älypuhelimen selfie-kamerakin käy) ja myönnä, että nyt on aika ryhdistäytyä. 
2. Älä lue mitään muuta kesäkuntovinkkiartikkelia. Ne ovat humpuukia ja tekevät vain hallaa prosessille.  
3. Nosta ensin jalat pöydältä lattialle. Hetken kuluttua voit yrittää nousta myös sohvalta kokonaan ylös, mutta älä haukkaa liian isoa palaa kerralla. Toimi rauhallisesti. Hengitä sisään ja ulos.
4. Sulje televisio. Temptation Island on mädättänyt aivojasi tarpeeksi, on aika siirtyä eteenpäin.
5. Tartu reippaasti puhelimeesi. Soita jollekulle läheiselle ystävällesi. Jos olet talvikaamoksen aikana eristäytynyt kaikista ystävistäsi, soita sille, jolle viimeiset sanasi eivät olleet haistatteluja humalassa. Jos pelottaa soittaa, voi myös tekstata. Viestintäkanava on merkityksetön, kunhan seuraava informaatio vaihtaa omistajaa: nyt on kevät, tule kanssani ulos.
6. Harjoittele kasvokkaista viestintää. Olet todennäköisesti ollut puhumatta kenellekään lokakuun halloween-bileiden jälkeen, joten äänihuulten avaaminen on tarpeen. Kokeile myös hymyillä pienesti. Pese hampaat. 
7. Astu varovasti kynnyksen yli. Varmista, että et astu vahingossa parvekkeelta alas, vaan olet ulko-ovella. Mikäli satut astumaan ulos kuukauden ainoana päivänä, kun aurinko paistaa, nappaa mukaasi aurinkolasit. Muutoin: nappaa sontikka. 
8. Tapaa se ihminen, joka suostui sinut tapaamaan. Istahda puistonpenkille ja osta jäätelö, astu terassille ja tilaa ystävällisesti bisse, lähde kävelylle ja poimi pari valkovuokkoa. Voit myös tehdä tämän yksin. Toiminnalla tai seuralla ei juurikaan ole väliä, kunhan viesti menee perille: elämä voitti jälleen talven.
9. Toista, kunnes olet paremmassa kunnossa. Tiedät olevasi kesäkunnossa, kun hymyilet usein, naurat niin että vedet nousevat silmiin, et piittaa pienistä vastoinkäymisistä ja haluat, että muillakin on mukavaa. 
10. Nauti kesäkunnostasi.

 
 
Vaihtoehtoisia toimintoja:

1. Osta uudet ballerinat tai tennarit.
2. Käy uimassa ja saa hiekkaa uimapuvun alle.
3. Sauno mökillä, ja paista kiuasmakkaraa tai kiuassoijanakkia. Maiskuta niinkuin kukaan ei kuulisi. Kiistele, saako makkaran päälle laittaa ketsuppia vai ei.
4. Istu hiljaa laiturilla ja anna hyttysten syödä. Kuuntele yötä.
5. Pidä kesälomaa.
6. Lue pari dekkaria. Ei haittaa, jos luit samat viime vuonna. 
7. Saa varpaaseen rakko kävelemisestä. Pistä rakkolaastari.
8. Istu autossa ilman ilmastointia ja naura hikiselle naamalle. 
9. Laita mökillä ikivanhat villasukat jalkaan.
10. Pelaa korttia. 
11. Varaa matka ulkomaille. Mene sinne myös. 
12. Tee jotain hölmöä.
13. Pese matot mäntysuovalla ulkona. 
14. Käy vanhempien tai isovanhempien luona grillaamassa, ja vitsaile karsinogeeneistä. Muistele lapsuuden grillaamisia, kun joku aina salakuljetti kävyn grilliin. 
15. Juo kaivovettä. Tee lettuja.
16. Polta nenä. Laita aurinkorasvaa ja vitsaile punanenäisyydestä. 
17. Laita juhannuksena lippu salkoon.
18. Naura ihan sikana.
19. Tanssi vähän.
20. Fiilistele elämää.

Tässä vielä motivaatiokuvia siivittämään kesäistä ryhtiliikettä:

 

 

  

Avautumistarinoita arjesta.

Tässä pieniä arjen ärsytyskynnyksen ylittäviä tapauksia. Asiat eivät liity toisiinsa, ja viittaukset oikeisiin henkilöihin kielletään täysin. 

Olen puolikuuro tällä hetkellä. Korvastani puhkesi tärykalvo ja paranemisprosessin aikana ympäröivän maailman äänet ovat aina joko liian kovalla tai liian hiljaisella. En kuule kaikkea, mitä sanotaan, mutta kuulen turhankin hyvin kiljahdukset, taputukset, MediHelin laskeutumisen viereiselle pellolle sekä liikenteen äänet. Kävinpä sitten kirjastossa palauttamassa erään käyttämättömän gradukirjani, ja ajattelin hetkisen lepuuttaa korvaparkaani maailman mölyltä. Huomasin kuitenkin, että kirjasto ei ollutkaan enää hiljaisuuden tyyssija ja informaation rauhallinen pesä, vaan lasten uusi leikkipaikka. Rauman kirjastossa oli lastenosasto aikanaan erillisessä huoneessa, jossa itsekin lueskelin Pekka Töpöhäntää ja Babette Colen upeita teoksia, jolloin suurimmat mölinät jäivät seinien sisäpuolelle. Metsossa taas kaikki ovat isossa ja kaikuvassa hallissa keskenään, joten lasten riemunkiljahtelut kajahtelivat ikävästi vammautuneeseen korvaani. Pakenin Sci-fi-hyllyn kautta aikuisten sarjakuvaosastolle, jossa taas haisi niin kovasti hiki, että päätin lähteä kotiin. Yksi palautusautomaatti oli jumissa, joten sen sijaan, että kukaan olisi asiasta viitsinyt kirjastonhoitajalle mainita, kaikki jonottivat siihen ainoaan toimivaan. 

Eräänä iltana kävimme ystäviemme kanssa kahdessa erilaisessa baarissa. Toisessa oli jokseenkin matalasti koulutettua väkeä, ja koimme kaksi suhteellisen uhkaavaa tilannetta, jossa seurueemme ainut miespuoliseksi tunnustautuva jäsen oli kohteena. Toisessa näistä näistän tilanteista osallisena oli herrasmies, joka tuli hyvin aggressiivisesti tutustumaan seurueemme naispuolisiin henkilöihin, myös allekirjoittaneeseen. Näin mututuntumalla voin sanoa, että ei kannata iskeä tyttöjä kaatamalla heidän oluensa syliin. Se ei vaan sytytä. Myöskään "haluaisitko pusun" -kysymys ei toimi välttämättä toivotulla volyymilla, varsinkaan jos sitä ennen on saatu selville, että pussaamisen kohteena oleva henkilö on varattu. Näiden tapahtumien jälkeen siirryimme viereiselle klubille, jossa oli juuri loppunut reggae-keikka. Ensimmäisenä vastaan tuli henkilö, jolla oli päällä tutu. Totesimme, että luokkajako elää ja voi hyvin. 

Katsottiin 1970-80-luvun Star Warseista kaksi ensimmäistä lauantaina, ja totesimme, että suurin osa hahmoista on ihan turhia. Esimerkiksi C-3PO, joka oli lempparini pentuna, on about huonoin robotti, jonka voi ihminen rakentaa. Kone, joka pelkää, valittaa, tuntee kipua ja hankkiutuu hankaluuksiin sekä kulkee hitaasti. Miksi kukaan rakentaisi, saatika ostaisi mokoman rakkineen? Turhuuspalkinto menee kuitenkin mutanttikarhu Chewbaccalle, joka vain mölisee ja hakkaa asioita, kuten seiniä ja ovia, eikä tee mitään. 

Eduskuntavaalit olivat eilen. Teuvo Hakkaraista on äänestänyt yli 5500 ihmistä. Mitä hittoa? Kuka? Miksi? Mitä täällä tapahtuu? Olenko unessa?

Voi elämä.

Kaksi korvaa kuulee paremmin kuin yksi.

Minulla on korvatulehdus, koska olen ilmeisesti 9-vuotias. Hassua, aikuisella ihmisellä korvatulehdus, voisi joku kuvitella. Mutta minäpä en olekaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, ehei. Tämä on jo tuttua hommaa. Tästä ikävyydestä tympääntyneenä päätin nyt jakaa parhaimmat korvatulehdustarinani.

Tarinani alkaa lapsuudesta, kuten niin monet muutkin tarinat. Harrastin penskana useasti korvatulehduksia, ja laitettiinpa niin sanotut "putketkin" korviini. Eräs tapaus on jäänyt erityisesti mieleeni. Oli koulun talviurheilupäivä toisella tai kolmannella luokalla, ja korvaani särki niin vimmatusti. Kerroin opelle, että nyt sattuu, ja tämä lupasi piinallisen pitkien vakuutteluiden jälkeen soittaa vanhemmille, että noukkisivat motivaatiovemppaavan lapsukaisensa kotiin. En ymmärrä, miksei voitu heti uskoa, että olen oikeasti sairas, olinhan tunnetusti Rauman Kiinnostunein ja Motivoitunein Hiihtäjä. Aurinkoinen ja kirpeä pakkassää helpotti korvasärkyä (koska kylmä auttaa tulehdukseen, tiedän tämän, koska olen niin älykäs), joten odottelin ulkona. Ilmeisesti opettaja kuitenkin kuvitteli, että korvaani särkee, koska se on paleltunut (ylisuuresta pipostani huolimatta) ja hätisi minut sisälle. Särky koveni, ja opettajan silmän välttäessä livahdin jälleen ulos. Jonkin aikaa näin niskuroituani minuun vähän ärsyynnyttiin, kun en tyhmyyksissäni uskonut, että korvani on ihan oikeasti hei paleltunut ja että ihan oikeasti hei helpottaisi, jos olisin vain sisällä odottamassa, kuten kiltin tytön kuuluu. Onneksi pappa tuli lopulta minut noutamaan kotiin, koska kipu oli lämpimässä kahvilassa vielä sietämättömämpi kuin aikaisemmin. Mutta kukapa silloin lapsuudessani (keskiajalla) olisi lapsen mielipidettä jaksanut kuunnella. Vaikka oli kyse olikin tämän lapsen korvasta ja kivusta. Terveisiä vaan opettajille: kiitti hei ihan oikeasti.

Korvatulehduksillani on myös erityisen mainio ajantaju tai vastavuoroisesti kieroitunut huumorintaju. Arvostan erityisesti sitä kun sain tulehduksen päivää ennen yliopiston pääsykoetta. Olenko jo maininnut, miten kivuliasta se on? Kokeilkaapas tehdä ajatustyötä samalla kun joku kääntää korkkiruuvia korvassa. 

Upein tarinani on kuitenkin tarina ensimmäisestä aikuisiän korvatulehduksestani, jonka sain vuonna 2008 tai 2009 flunssan kylkiäisenä. En tosin silloin heti ymmärtänyt, että olin saanut korvani tulehtumaan, koska kuvittelin korvien tukkoisuuden kuuluvan asiaan. Yhtäkkiä en vain kuullut enää mitään ja sattui niin paljon töissä, että taju meinasi lähteä. Lääkäri sanoi, että ei oikeastaan tarvitsisi mitään laitteita todetakseen, että korvassa on kovat bakteeribileet käynnissä. Eipä olisi tullut mieleenkään, että aikuisena voisi myös tällaisesta kärsiä. Silloin ymmärsin, miksi pentuna olin kiljunut ja parkunut kuin hullu. Tulehdus on todella, todella kipeä. Se päivä jäi erityisen hyvin mieleeni, koska samana päivänä kengästäni lähti korkolappu irti, jonka vuoksi liukastuin ruokakaupan lattialla, ja lensin tyylikkäästi selälleni. Ilmalentoni jälkeen eräs ystävällinen rouva tuli kysymään olenko kunnossa. Korvani olivat niin tukossa, että siinä lattialla maatessani en kuullut rouvan sanoja kunnolla, joten ensireaktioni oli ottaa nappikuulokkeet pois korvistani. Paitsi ettei mitään nappikuulokeita edes ollut, olin vain puolikuuro. Makasin siis keskellä kaupan lattiaa, haroin olemattomia nappikuulokkeita korviltani, enkä vastannut rouvalle mitään. Taisin vaikuttaa suhteellisen älykkäältä.

Hyvää korvatulehduspäivää vaan kaikille.