Tässä pieniä arjen ärsytyskynnyksen ylittäviä tapauksia. Asiat eivät liity toisiinsa, ja viittaukset oikeisiin henkilöihin kielletään täysin.
Olen puolikuuro tällä hetkellä. Korvastani puhkesi tärykalvo ja paranemisprosessin aikana ympäröivän maailman äänet ovat aina joko liian kovalla tai liian hiljaisella. En kuule kaikkea, mitä sanotaan, mutta kuulen turhankin hyvin kiljahdukset, taputukset, MediHelin laskeutumisen viereiselle pellolle sekä liikenteen äänet. Kävinpä sitten kirjastossa palauttamassa erään käyttämättömän gradukirjani, ja ajattelin hetkisen lepuuttaa korvaparkaani maailman mölyltä. Huomasin kuitenkin, että kirjasto ei ollutkaan enää hiljaisuuden tyyssija ja informaation rauhallinen pesä, vaan lasten uusi leikkipaikka. Rauman kirjastossa oli lastenosasto aikanaan erillisessä huoneessa, jossa itsekin lueskelin Pekka Töpöhäntää ja Babette Colen upeita teoksia, jolloin suurimmat mölinät jäivät seinien sisäpuolelle. Metsossa taas kaikki ovat isossa ja kaikuvassa hallissa keskenään, joten lasten riemunkiljahtelut kajahtelivat ikävästi vammautuneeseen korvaani. Pakenin Sci-fi-hyllyn kautta aikuisten sarjakuvaosastolle, jossa taas haisi niin kovasti hiki, että päätin lähteä kotiin. Yksi palautusautomaatti oli jumissa, joten sen sijaan, että kukaan olisi asiasta viitsinyt kirjastonhoitajalle mainita, kaikki jonottivat siihen ainoaan toimivaan.
Eräänä iltana kävimme ystäviemme kanssa kahdessa erilaisessa baarissa. Toisessa oli jokseenkin matalasti koulutettua väkeä, ja koimme kaksi suhteellisen uhkaavaa tilannetta, jossa seurueemme ainut miespuoliseksi tunnustautuva jäsen oli kohteena. Toisessa näistä näistän tilanteista osallisena oli herrasmies, joka tuli hyvin aggressiivisesti tutustumaan seurueemme naispuolisiin henkilöihin, myös allekirjoittaneeseen. Näin mututuntumalla voin sanoa, että ei kannata iskeä tyttöjä kaatamalla heidän oluensa syliin. Se ei vaan sytytä. Myöskään "haluaisitko pusun" -kysymys ei toimi välttämättä toivotulla volyymilla, varsinkaan jos sitä ennen on saatu selville, että pussaamisen kohteena oleva henkilö on varattu. Näiden tapahtumien jälkeen siirryimme viereiselle klubille, jossa oli juuri loppunut reggae-keikka. Ensimmäisenä vastaan tuli henkilö, jolla oli päällä tutu. Totesimme, että luokkajako elää ja voi hyvin.
Katsottiin 1970-80-luvun Star Warseista kaksi ensimmäistä lauantaina, ja totesimme, että suurin osa hahmoista on ihan turhia. Esimerkiksi C-3PO, joka oli lempparini pentuna, on about huonoin robotti, jonka voi ihminen rakentaa. Kone, joka pelkää, valittaa, tuntee kipua ja hankkiutuu hankaluuksiin sekä kulkee hitaasti. Miksi kukaan rakentaisi, saatika ostaisi mokoman rakkineen? Turhuuspalkinto menee kuitenkin mutanttikarhu Chewbaccalle, joka vain mölisee ja hakkaa asioita, kuten seiniä ja ovia, eikä tee mitään.
Eduskuntavaalit olivat eilen. Teuvo Hakkaraista on äänestänyt yli 5500 ihmistä. Mitä hittoa? Kuka? Miksi? Mitä täällä tapahtuu? Olenko unessa?
Voi elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti