Tarvitsen opintokokonaisuuteeni yhden 5 opintopisteen kurssin. Koska tykkään istua luennoilla ja kirjoittaa muistiinpanoja, valitsin kurssin, jossa oli kontaktitunteja. Vaihtoehtoina oli joko essee tai sähköinen tentti, ja sähköiseen tenttiin on vaikea löytää motivaatiota. Joten ilmottauduin sitten kurssille.
Suoritukseen pitäisi kuunnella reilut 12 tuntia luentoja, kirjoittaa niistä opintopäiväkirja (yksi sivu per luento, eli kahdeksan sivua) sekä essee (10 sivua). Ilmottautumisajan jälkeen tuli sähköpostia, että liveluentoja on vain kolme, loput ovat tallenteita. Menin ensimmäiselle luennolle, joka oli tylsä kuin kiviseinä ja kahden muun aikana jouduin töihin. En lannistunut, vaan laitoin kuulokkeet päähäni ja luentotallenteen pyörimään koneeltani. Puolen tunnin jälkeen olin valmis hyppäämään järveen, sen verran puuduttavaa on kuunnella tylsää luennoitsijaa, joka istuu videolla paikallaan ja mumisee monotonisesti. Otin kuulokkeet pois ja Teekkari sai kuunnella puolisen minuuttia luentoaineistoani, ja oli sitä mieltä, että ehkä omalle ajalle olisi hyödyllisempääkin tekemistä. Kuten kattoon tuijottelu.
Päätin piinallisen luentokuuntelun sijasta kirjoittaa sen yhden esseen, johon saa käyttää omavalintaisia kirjoja ja valita myös itse aiheen. Sivuja tulee olla 15. Tunnen, että tämä on vähän mielenterveydellisesti kannattavampaa. En voi käsittää, miten luennoitsija kuvittelee, että 12 tuntia monologia olisi hyvä keino oppia yhtään mitään.
Tänään lähdin sitten hakemaan lähdeteoksia kyseiseen esseeseen ja huomasin, että Linnan tietokoneille pääsee, kun tulee jo kello yhdeksältä kirjastoon. Miten mainiota, olen aina kuvitellut niiden olevan koko ajan varattuna, mutta kävikin ilmi, että olenkin vain laiska.
Pieni mutru matkaan tuli kuitenkin tietokoneiden välittömässä läheisyydessä olevasta remontista. Remontin porausäänet kenties vielä kestäisi korvatulppien avulla, mutta ne raksamiesten huutelut toisilleen, niissä ollaankin sitten jo vähän sietokyvyn rajamailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti