Salilla soi aina eräs järjettömän ärsyttävä mainosradiokanava, joka muistuttaa olemassaolollaan siitä, miksi en ole enää kymmeneen vuoteen kuunnellut radiota. Puolessa tunnissa tulee noin yksi biisi, loput ajasta jauhetaan kakkaa ja tykitetään mainoksia. Se ainoa biisi on sama kuin edellisenä päivänä ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä samaan aikaan tullut, saman räppärin tekemä loistoteos, jossa kaikki hyvä on varastettu 90-luvun eurotranceartistilta ja lisätty vaan päälle vähän "oh baby, yeah yeah bitch baby money" -ähkintää.
Mainoksista saa vähintään aivokasvaimen, niissä aina luvataan supermakeeta ja huippujärisyttävän mahtavaa menoa jossain helsinkiläisessä ylihintaisessa paskalafkassa tai yritetään saada jengi juomaan jotain sokerilitkua, jonka ravintoarvo on nolla, mutta ruumiintuhoamisvaikutus kumuloituva.
Onneksi mainosten välissä pari vähä-älyistä radiojuontajaa heittää vitsiä asioista, jotka eivät kiinnosta ketään, kuten festareiden vessajonoista tai siitä, miten toinen juontajista on yhtäkkiä kekkassut miten kengännauhat sidotaan. Voi luoja.
Onneksi radio on myös niin kovalla, että oman musiikin kuuntelu ei tule kysymykseenkään ilman että tuhoaisi tärykalvojaan. Yritin kerran, tinnitti kolme päivää. En yritä enää.
Eräänä päivänä kuitenkin ilokseni kanavalta tuli Rammsteinia. Juuri kun lähdin kotiin. Oh the irony.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti