Oltiin todella reippaita ja mentiin eilen ajoissa nukkumaan. Teekkari joutuu menemään töihin kuudeksi, joten klo 04:45 herätys houkutti vällyjen väliin jo puoli yhdeksän aikoihin. Periaatteessahan sellainen seitsemän tuntia on normaalin aikuisen yöuni. Fiksua ja terveellistä, eikös niin.
Nukuinkin hetken sikeästi ja heräsin hirvittävään painajaiseen, jossa karhu oli juuri hyökkäämässä minun ja siskoni kimppuun. Sen jälkeen en saanutkaan enää yrityksistä huolimatta unta, koska olin ihan pirteä ja hyvin levännyt. Kello 00:44. Kiitos vaan, aivot.
Seuraavat neljä tuntia sitten pyöriskelin sängyssä, häiritsin Teekkarin unta, facebookkasin kaverin kanssa ja luin Agatha Christieni loppuun. Juuri kun meinasi uni tulla, Teekkarin kello pirahti soimaan. Kyllä nyt taas tuntuu pirtsakalta!
Teekkari lähti töihin ja keitin itselleni aamupalaksi puuroa, joka meni tietysti pilalle. Laitoin paljon omenahilloa, jotta ei tulisi heti ylös koko roska ja totesin, että samantien olisin voinut syödä äitin omppuhillon suoraan purkista. Nyt särkee päätä, enkä uskalla mennä enää nukkumaan, koska posottaisin varmaan menemään iltavuoroon asti, jolloin en saisi mitään aikaiseksi tänään.
En yritä enää koskaan mennä aikaisin nukkumaan. Huijausta, sanon minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti