Onnea vaan opinnoista.

Terveisiä lomalta. Olen viettänyt suurimman osan ajastani ei-kaupungissa, mutta nyt olen palannut pölyiseen ja meluisaan keskustaan ja aloitan lomaviikkoni tutkailemalla opintojani. Mietin tässä mitä kaikkea vielä pitäisi tehdä, mitkä ovat jo okei ja paljonko vielä pitäisi skarpata. Ja voi veljet, yliopisto ei todellakaan ole tehnyt sitä helpoksi.

Tutkintouudistus osui juuri parahiksi minun vuosikurssini keskelle, eli pahimpaan mahdolliseen aikaan. Mikään kurssi ei ole samanarvoinen edellisen kanssa ja nimetkin piti tietysti vaihtaa. Esimerkiksi ennen tutut ja turvalliset sivuaineet ovat nykyään valinnaisia opintoja. Miksi? Mikä oli niin suuri muutos, että piti ihan nimikin vaihtaa? Olen ilmeisesti pahanilmanlintu, koska kun opiskelin ammattikorkeakoulussa, osui vuosikurssini keskelle opintoviikkojen vaihdos opintopisteisiin. Eli silloinkin sai vähän ynnäillä, että mikä on mitäkin. Koska muutenhan korkeakouluopiskelu on niin helppoa ja vaivatonta! Niin yksinkertaista että suorastaan naurattaa!

En oikeastaan ihmettele enää, miksi joidenkin opinnot venyvät. Viikon jatkunut migreenini ei ainakaan helpota tätä termistöviidakossa rämpimistäni. Tein ihan excel-taulukon, jotta näkisin mikä kurssi menee mihinkin opintokokonaisuuteen. 

Taulukon jälkeen olen aika varma siitä, mitä vielä kannattaisi suorittaa, joten napsautan opetusohjelman auki. Okei, kurssikuvauksistahan saa selkeän kuvan sisällöstä. Vai mitä olette mieltä esimerkiksi tästä skarpista otsikosta:

"Perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot"

Onneksi meille ännännen vuoden opiskelijoille on sentään olemassa korvaavuustaulukko, josta voi näpsäkästi tarkistaa mikä teemaopintokokonaisuus (hengästyin puolessa välissä tuotakin sanaa, vaikka vain kirjoitin sen) korvaa minkäkin vanhan kurssin. Sieltä löytyy esimerkiksi tällainen lause, tähti merkitsee siis poikkeamaa taulukossa:

** SOS6.6.1 (ETNOA1 TAI ETNOA2 TAI ETNOA3); SOS6.6.2 (ETNOA4 TAI MUSIP3, MUSIP4); SOS6.6.3 (ETNOA6A); SOS6.6.4 (ETNOP2 TAI ETNOP3 TAI ETNOP4 TAI MUSIP2A-C)

Anteeksi, mutta luenko tässä jotain vierasta kieltä, jota vain kyborgit puhuvat?

Miellyttävää on myös hyvin tähdelliset sloganit kurssikuvauksissa: Strategiset teemat: kansainvälistyminen.

Suurin hämmennystä aiheuttava muutos on kuitenkin Opinto-oppaan taulukossa. Aiemmin kandidaattiohjelman laatikko oli ylimpänä ja siitä lähti nuoli alaspäin maisteriohjelmaan. Nykyään kandidaattiohjelman linkkiin vie alhaalta nuoli ei-mistään ja siitä taas nuoli ylöspäin maisteriohjelmaan, joka on siis ylimpänä. Varmaan tätäkin muutosta varten tarvittiin työryhmä. Ei hyvää päivää, lähen terassille, moi!

Kesäloma!

Loma alkoi, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Fiilis onkin ollut jo tarpeeksi kauan tämä:

Joten heippa (hetkeksi) työpaikka.

Ensin aion nukkua todella paljon.

 Sitten pistän päälle kivan mekon ja menen juhlimaan tyylillä.

Myöhemmin vaihdetaan klubitusmoodi päälle.

Luvassa myös hengailua poikaystävän kanssa.

Ja kaikkea muutakin kesälomaan sopivaa.

Pyrin tekemään kaikkea kivaa, mikä tyhjentäisi hyvin aivot.

Kunnes taas alkaa syksy ja yliopistohommat.

Siihen asti näkemisiin!

Mummot kunniaan.

Tulin äsken kaupasta. Sinne vie yleensä liukuportaat, mutta ne ovat nyt remontin takia pysähdyksissä, joten ihmiset vain kävelevät niitä pitkin ylös-alas. Kaupasta tullessa ylöspäin menevä jono oli mateleva ja huomasin sen johtuvan vanhemmasta rouvashenkilöstä, joka kulki jonon ensimmäisenä todella hitaasti. Yhtäkkiä rouva pysähtyi ja jäi seisomaan, jolloin viisi edessäni ollutta henkilöä ohitti tämän. Minuahan ei ole kotona kasvatettu miksikään ohihiippailijaksi, joten kysäisin mammalta, että tarvitsetteko apua. Mamma tähän sanoi hieman värisevällä äänellä, että kassit ovat kyllä painavat, mutta kyllähän tämä tästä. Reippaana tyttönä nappasin sitten ostoskassin käteeni (joka ei ollut painava minulle, mutta mummolle epäilemättä oli) ja sanoin, että "no jospa ainakin tämän ylämäen verran kannan." Siinä sitten tepastelin mummon tahtiin perässä ja lahjoitin kassin takaisin portaiden yläpäässä. Rouva oli hyvin kiitollinen ja sanoi, että toivottavasti joku auttaa minua, kun minulla on hätä. Tuli todella hyvä mieli.

Niille viidelle ihmiselle, jotka eivät pysähtyneet noin 15 sekunniksi jututtamaan mummoa (olisihan tällä voinut olla joku suurempikin hätä), toivotan oikein leppoisia vanhuuspäiviä yksin ja vailla apua siinä kaikkein karseimmassa laitoksessa, jonne ei edes pahimman vihamiehen soisi joutuvan.

"Minä rakastun aina tyttöihin jotka tuoksuvat kirjastolta."

Nyt on tullut niin paljon kuvapostauksia, että pitää vähän ryhdistäytyä ja kirjoittaa jotain. Kaksi yövuoroa enää ennen kesälomaa olisi kärvisteltävissä ja varustauduin alkavaan joutenoloon perinteiseen tyyliini käymällä kirjastossa. Latasin käsivarsilleni dekkareita ja fantasiaa, koska aion käyttää aivonystyräiseni mielikuvituspallurat loppuun samalla kun kaikki muu joutaa latautumaan stressaavaa gradunalkusyksyä varten. 

Tykkään kirjastoista. Olen pienestä lähtien tuntenut oloni niissä kotoisaksi ja aika pitkään haaveilinkin kirjastonhoitajan ammatista. Yritin jopa vähäsen tavoitella unelmieni johtotähteä ja pestautin itseni tet-harjoitteluun ysiluokalla paikalliseen kirjastoon. Ikäväkseni kuitenkin totesin, että suurin osa työntekijöistä ei pitänyt läsnäolostani ja sain tehdä vain kaikkea tympeää, kuten katsella ikiaikaisten tietokoneiden ruuduilta, että oliko jostain kirjasesta jäänyt tietokannasta pois genre. Sen viikon jälkeen päätin jättää moiset haaveet ja suunnata uusille urille. 

 

Viihdyn kuitenkin edelleen vierailijana kirjastoissa ja varsinkin pienemmissä sellaisissa. Joutsenon kirjasto oli aikoinaan hyvin eksoottinen, genrekikkailut oli selkeästi jätetty muiden huoleksi, sillä kaikki kirjat oli rohevasti jaoteltu kirjailijan sukunimen mukaan. Siellä olivat tietokirjat, fiktio, fantasia, runoteokset ja oppikirjat ihan sulassa sekamelskassa keskenään. Opin samalla pois kammottavasta hippielämäntyylistäni, tapanani kun oli vain mennä kirjastoon katsomaan "josko sieltä löytyisi jotain kivaa". Sellaisella anarkistiasenteella ei löytänyt yhtään mitään vaan piti olla täsmälainaus mielessä. Nih. Turhaa haihattelua.

En oikein pidä Tampereen Metsosta. Se on liian iso, liikaa meteliä, liikaa ihmisiä ja liikaa kaikkea, paitsi kirjoja. Aina kun yrität lainata tenttikirjaa, siihen on 24 ihmistä jonossa ennen sinua. Jos tekee mieli aloittaa uusi fantasiakirjasarja, sen ensimmäinen osa on aina lainassa. Tavallaan siis Metso ja Joutsenon kirjasto ovat hyvin samankaltaisia: täsmälainaus on päivän sana, joka päivä. 

Tänään kuitenkin käväisin Metsossa. En löytänyt heti kaikkea haluamaani, joten jouduin hieman kuljeksimaan ympäriinsä ja päädyin mielenkiinnosta tutkailemaan sarjakuvahyllyä. En ole yleensä ihan hirveä stereotypioiden ystävä, mutta ne tyypit, jotka mangahyllyn vieressä lukivat sarjakuvia, olivat kyllä kuin suoraan jostain telkkarisarjasta. Sain osakseni todella tuomitsevia katseita kun selasin hetken aikaa The Walking Dead -sarjakuvaa (koska, mainstream, you know). Miltei jo otin Sandmanin käteeni, mutta sitten tunsin selässäni painostavat katseet ja totesin että  sarjakuvanerduskottavuuteni ei riitä. Jätin siis hiljaiset mangailijat omiensa joukkoon ja nappasin vielä yhden Agatha Christien mukaani. Ehkä jonain päivänä. 

 

Toisaalta, siellä nurkassa myös haisi aika voimakkaasti hiki. Kirjastot yleensä tuoksuvat kirjoilta, mutta manganurkan ominaishaju sai kyllä pläräilyhalut katoamaan. Televisiosarjoista ei saa kyllä oikeaa kuvaa. Ja hei, he tuomitsivat minut ensin!

"Ei kauneus ole kaikki, Jaska Jokunen. Minä rakastun aina tyttöihin jotka tuoksuvat kirjastolta." - Eppu

Taas hirveä hedari.

Joseph Gordon-Levitt ei ole ainoastaan kuuma vaan myös oikeassa.

Kauniita unia.

Otin eilen päikkärit aamuvuoron jälkeen, koska väsymys. Melun ja valon keskellä uni on hieman heikohkoa ja ilmeisesti jossain hämärän rajamailla näin valveunta. Heräsin siihen kun hakkasin täysillä seinääni, koska luulin hämähäkin olevan siinä. Kiitos taas, aivot.

Googlessa on totuus.

Googlasin "mistakes meme". En pettynyt.

Aamuvuoroputki.

Tein muffinsseja. Onnistui. Edellisyönä heräsin klo 02:00 enkä saanut enää unta ja menin töihin kuudeksi. Viime yönä nukuin neljä tuntia. En jaksa kirjoittaa, tässä fiiliksiä. Loman alkuun 5 työvuoroa.