Radiojuontaja ahdistui eilen sosiaalisesta mediasta. Tiedän, koska olen edelleen pakotettu kuuntelemaan poppioksennuskanavaa salilla ja sain tänään kuunnella, miten hirveetä on, kun on pakko viettää monta tuntia päivässä twitterissä, facebookissa ja instagrammissa. Omg! Kiljaisin suorastaan sympatiakauhusta! Ongelmia tässä oli mm. se, että kaikki kaverit ovat naamakirjasessa ja heihin voi pitää yhteyttä nopeasti ja helposti. Apua! Toinen oli se, että koko ajan pitää tarkistaa, että onko sinne nyt tullut jotain ja lisätä kuvia instagrammiin, jotta kaikki näkevät miten hieno elämä itsellä on.
Anteeksi, mutta mitä? Eivätkö aikuiset ihmiset oikein osaa internetin viihdekäyttöä, vaan kun sille kerran antaa pikkusormen niin viekööt samalla koko raajan?
Itsehän olen irkkaaja, eli vietin ison osan myöhäisnuoruuttani toisten irkkaajien kanssa (huom. ei ole sama asia kuin irc-galleria, tehtäkööt nyt selväksi sekin). Eräänä kauniina kesänä mursin solisluuni ja liikkuminen oli vähän niin ja näin, koska sellaiset vaativat tehtävät kuin ulos- ja sisäänhengitys sattuivat. Kesätöihin en voinut mennä, alussa hiusten pesu ja ruuanlaitto olivat aivan mahdottomia, eli suurimman osan toipumisviikoista istuin tietokoneella ja irkkasin yksikätisesti, sirpaleisen solisluun kanssa makuuasento ei ollut kovin mukava. Siihen aikaan eräs tuttavani inhosi että irkkasin, todennäköisesti ennakkoluulojensa vuoksi, koska itse IRCissähän hän ei koskaan käynyt. Hänestä olisi ollut mielekkäämpää katsoa esimerkiksi televisiota. Koska passiivinen telkuntöllötys on aina parempi vaihtoehto kuin aktiivinen keskustelu muiden kanssa. Mikä on tietysti naurettavaa. Olen saanut tuolta ajalta muutamat parhaat ystäväni, joiden kanssa edelleen olemme tekemisissä. Veikkaanpa että telkkua tuijotellessa ystävyyksiä ei olisi syntynyt.
Joka tapauksessa tämän irkkauskaapista ulostulemiseni tarkoitus on se, että olen opetellut jo pitkään internetin viihdekäytön ja elämän erottelua, koska sitä painotettiin niin kamalasti silloin. Peloteltiin sosiaalisen elämän kuihtumisella ja peliriippuvuudella ja ties millä. Toisin kuin uskotaan, irkkaajat (yksittäistapauksia lukuunottamatta tietenkin) eivät olleet epäsosiaalisia finninaamoja (tai no, kenellä ei ollut 17-vuotiaana finnejä?) vaan muodostivat aktiivisen oman yhteisönsä. Irkkausaikoina näin myös mitä nettiperseilyllä voi saada aikaan, eli jos mokaat ja se leviää irkkiin, kaikki näkevät mokailusi. Simppeliä. Joten en siis mokaile Facebookissakaan, koska samalla logiikalla sekin leviää.
Monet galtsuteinit ovat oppineet kantapään kautta, että julkinen mokailu ei enää rajoitu fyysiseen maailmaan, ja he ovat ottaneet myös opiksi. Kuitenkin esimerkiksi feissarimokat osoittavat surullisen monen aikuisen ihmisen olevan epätietoinen asioista, joita kannattaa tai ei kannata sanoa ihan jokaisen seinällä. Ehkä tämä some on niin uusi juttu, että sitä ei oikein handlata vielä. Tai sitten aina on olemassa niitä, jotka noloilevat, oli se sitten ulkoilmassa tai virtuaalimaailmassa.
Mitä juontajaparan ongelmiin tulee, annan muutaman vinkin:
- Käytä sosiaalista mediaa ihmisten vuoksi.
- Älä ota kuvia kahvihetkestä ystävän kanssa, jotta voisit laittaa kuvia siitä instagrammiin. Käy kahvilla, jotta sinun ei tarvitsisi roikkua instagrammissa.
- Juttele vanhoille tutuille, kysy mitä heille kuuluu. Toivota heille kaikkea kaunista ja hyvää elämälleen. Tykkäile vauvakuvista ja moriuspuvuista.
- Muista, että netti on helppo ystävä, eikä suutu jos sen unohtaa mökkireissun ajaksi.
- Ajattele Facebookia sähköpostina, jossa on kuvia.
- Sosiaalinen media on mukava piriste kun odotat ruuhkaan jumiutunutta ystävääsi kahville, sinulla on ruokatunnista jäljellä vielä tovi, joudut kirjoittamaan pitkään kuivakkaa tekstiä, sinulla on tylsää, mutta leffa alkaa vasta tunnin päästä jne.
- Internet on hyvä renki, mutta huono isäntä. On kätsyä katsoa karttoja, aukioloaikoja, uutisia yms. netistä, mutta jos annat sosiaalisen median vaikuttaa ajatuksiisi (ts. kadehdit toisten naamakirjasivuja ja yrität feikata omalle sivullesi paremman näköistä elämää siksi), se on saanut liian suuren vallan.
- Muista, että useimmat laittavat vain ne positiiviset asiat julkisuuteen. Ihmisen elämä on (hitusen) suurempi kokonaisuus kuin mitä Facebook antaa ymmärtää.
Rauhaa ja rakkautta, lukijat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti