Nyt on tullut niin paljon kuvapostauksia, että pitää vähän ryhdistäytyä ja kirjoittaa jotain. Kaksi yövuoroa enää ennen kesälomaa olisi kärvisteltävissä ja varustauduin alkavaan joutenoloon perinteiseen tyyliini käymällä kirjastossa. Latasin käsivarsilleni dekkareita ja fantasiaa, koska aion käyttää aivonystyräiseni mielikuvituspallurat loppuun samalla kun kaikki muu joutaa latautumaan stressaavaa gradunalkusyksyä varten.
Tykkään kirjastoista. Olen pienestä lähtien tuntenut oloni niissä kotoisaksi ja aika pitkään haaveilinkin kirjastonhoitajan ammatista. Yritin jopa vähäsen tavoitella unelmieni johtotähteä ja pestautin itseni tet-harjoitteluun ysiluokalla paikalliseen kirjastoon. Ikäväkseni kuitenkin totesin, että suurin osa työntekijöistä ei pitänyt läsnäolostani ja sain tehdä vain kaikkea tympeää, kuten katsella ikiaikaisten tietokoneiden ruuduilta, että oliko jostain kirjasesta jäänyt tietokannasta pois genre. Sen viikon jälkeen päätin jättää moiset haaveet ja suunnata uusille urille.
Viihdyn kuitenkin edelleen vierailijana kirjastoissa ja varsinkin pienemmissä sellaisissa. Joutsenon kirjasto oli aikoinaan hyvin eksoottinen, genrekikkailut oli selkeästi jätetty muiden huoleksi, sillä kaikki kirjat oli rohevasti jaoteltu kirjailijan sukunimen mukaan. Siellä olivat tietokirjat, fiktio, fantasia, runoteokset ja oppikirjat ihan sulassa sekamelskassa keskenään. Opin samalla pois kammottavasta hippielämäntyylistäni, tapanani kun oli vain mennä kirjastoon katsomaan "josko sieltä löytyisi jotain kivaa". Sellaisella anarkistiasenteella ei löytänyt yhtään mitään vaan piti olla täsmälainaus mielessä. Nih. Turhaa haihattelua.
En oikein pidä Tampereen Metsosta. Se on liian iso, liikaa meteliä, liikaa ihmisiä ja liikaa kaikkea, paitsi kirjoja. Aina kun yrität lainata tenttikirjaa, siihen on 24 ihmistä jonossa ennen sinua. Jos tekee mieli aloittaa uusi fantasiakirjasarja, sen ensimmäinen osa on aina lainassa. Tavallaan siis Metso ja Joutsenon kirjasto ovat hyvin samankaltaisia: täsmälainaus on päivän sana, joka päivä.
Tänään kuitenkin käväisin Metsossa. En löytänyt heti kaikkea haluamaani, joten jouduin hieman kuljeksimaan ympäriinsä ja päädyin mielenkiinnosta tutkailemaan sarjakuvahyllyä. En ole yleensä ihan hirveä stereotypioiden ystävä, mutta ne tyypit, jotka mangahyllyn vieressä lukivat sarjakuvia, olivat kyllä kuin suoraan jostain telkkarisarjasta. Sain osakseni todella tuomitsevia katseita kun selasin hetken aikaa The Walking Dead -sarjakuvaa (koska, mainstream, you know). Miltei jo otin Sandmanin käteeni, mutta sitten tunsin selässäni painostavat katseet ja totesin että sarjakuvanerduskottavuuteni ei riitä. Jätin siis hiljaiset mangailijat omiensa joukkoon ja nappasin vielä yhden Agatha Christien mukaani. Ehkä jonain päivänä.
Toisaalta, siellä nurkassa myös haisi aika voimakkaasti hiki. Kirjastot yleensä tuoksuvat kirjoilta, mutta manganurkan ominaishaju sai kyllä pläräilyhalut katoamaan. Televisiosarjoista ei saa kyllä oikeaa kuvaa. Ja hei, he tuomitsivat minut ensin!
"Ei kauneus ole kaikki, Jaska Jokunen. Minä rakastun aina tyttöihin jotka tuoksuvat kirjastolta." - Eppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti