Feikkihikarin vinkit esseenmuodostukseen.

Sieluni itkee mustaa verta kun saan vertaisarvioida kanssaopiskelijoiden esseitä. Joskus siksi, että ne ovat niin tiukkaa settiä, yleensä kuitenkin jostain ihan muusta syystä.

Välillä on vain liian kiire, liian vähän motivaatiota, kova nälkä, opiskelijabisseä tarjolla hyvässä seurassa tai telkkarista tulee Doctor Who. Sellaisina päivinä / viikkoina / kuukausina ei vain pysty tai kykene iskemään viitosta maalitauluun vaan on pakko koittaa etsiä se aidan matalahko kohta ja toivoa parasta.

Diipadaapa-yhteiskuntatiede-essee-oppimispäiväkirjan arvosanan saa lopulta muutettua aika helposti surkeasta kakkosesta tyydyttäväksi kolmoseksi tai kenties jopa ylpeiltäväksi nelkku-kelkkuseksi, jos vain jaksaa pikkuruisen panostaa. Olen jo niin kauan sluibaillut esseideni kanssa menemään, että on aika jakaa huimaavan menestykseni salaisuudet.

• Lue ohjeet. Jos ohjeissa lukee, että sivumäärä on 7-10, 4 on liian vähän ja 15 liian paljon. Kannattaa myös tsekata mitä varsinaisesti kysytään eli mikä on esseen aihe. Jos aiheena on "suomalaisen nuorisokulttuurin radikalisoituminen", en suosittele kirjoittamaan nepalilaisista lammaspaimenista. Ellet sitten sido sitä oikeaan aiheeseen jotenkin tykillä tavalla. Siinä tapauksessa olet vapaa kokeilemaan onneasi.

• Lukaise essee läpi edes kerran ennen palauttamista. Jos kirjoitat vimmalla viisi tuntia putkeen ja klikkaat heti perään "send", esseen lukija ja arvostelija tulee varmasti huomaamaan, että se on kirjoitettu hutaisten ja kiinnostumisen aste on ollut luokkaa kivilemmikki. "Tämä teoria on kuitenkin sitä että peruna" -lauseet antavat aina fiksun kuvan kirjoittajasta. 

• Sivumäärä jäi vajaaksi ja kaikki on jo sanottu? Älä yritä pitkittää tekstiä lässyttämällä loppuun jotan turhaa moralisoivaa kakkaa, vaan lisää lihaa luiden ympärille kirjoituksen koko matkalta. Huomaat varmasti lukiessasi läpi tekstiä, että johonkin saa laitettua vähän lisätietoa, yhden sivulauseen, esimerkin, omakohtaisen kokemuksen, hyvän idean jne. Ennen kuin huomaatkaan, lisäsivut ovat pamahtaneet loppuunkin.

• Muista hyvä kieli. Yhdyssanat ja pilkut ainakin. Puhekieliset ilmaukset alkavat helposti kummitella vimmakirjoittamisessa, mutta ne voi jälkikäteen korjata.

• Käytä synonyymeja. Jos toistat koko ajan samaa termiä, teksti vaikuttaa viimeistelemättömältä ja tylsältä.

• Muista muotoilu. Oletko intellektuelli esseisti, joka ei halua ahdistavien rakenteiden rajoittavan luovaa kirjoittamistasi? Todennäköisesti esseetäsi lukiessa kaikkia vain vituttaa, kirjoitit sitten kuinka hyvin tahansa. Tasaa reunat, käytä väliotsikoissa erilaista fonttia, laita sivunumerot ja riviväliä tarpeen vaatiessa. Siistit puitteet ja silkkoa sisältä on parempi kuin silkkoa sisältä ja ruma kakku. 

• Käytä alan termistöä fiksusti, mutta älä ole fakki-idiootti. Ylimielisyys ja ahdasmielisyys kävelevät helposti käsi kädessä. Yritä keksiä itsellesi myös vasta-argumentti, jolla voisit saada lisäsyvyyttä pintaliitotekstiisi. Edes joku pieni. 

Mikään näistä ei tietenkään päde, jos esseesi lukee hörhöistynyt sosiaalipsykologian professori, jonka arvosteluasteikko on tyyliä noppa, ja läsnäolosikin on railakkaasti jäänyt huomaamatta "kirjanpidollisista syistä". Sille ei sitten voi sitten mitään. Jos kohtaat ko. arvostelijan, mene bisselle ja yritä unohtaa. Muussa tapauksessa: onnea kirjoittamiseen!