Päättymätön kurssi päättyi sittenkin.

Päättymätön kurssi on päättynyt. Klikkaa osa 1 tästä. Tarina sai kuitenkin uusia käänteitä ennen lopputekstejä. 

Periodi III, jonka piti olla skarppauksen ja uuden alun periodi, ja tammikuu alkoi mukavahkoilla uutisilla. Oli maanantai, kirpeä ja pakkasilmainen. Keskiviikkona olisi alussa mainitun surullisenkuuluisan kurssin tentti, johon olin jo miltei lukenut. Istahdin kurssikaverin viereen täysin eri oppiaineen luennolla ja kaveri kysäisi, että mitenkäs sen harjoitustyön tekeminen on sujunut. Minäpä siihen äimistyneenä että mikä harjoitustyö? No kuulemma se informaatiotutkimuksen kahdentoista (12) sivun harjoitustyö, jonka deadline on kahden päivän päästä. Minä siihen tyynesti että "kappas, unohdin." Olin kuvitellut, että viikkoharjoitukset ja kymmenen sivun opintopäiväkirja olisi riittänyt suoritukseen, höpsö minä. 

Sisäisesti tietysti fiilis oli tämä: 

Yleensähän pari päivää riittäisi mainiosti moisen harkkatyön tekoon, mutta koska siihen pirhanan tenttiinkin piti lukea, päätin kirjoittaa työn samana iltana. Ostin siis kotimatkalla suklaata, keitin pannullisen kahvia ja hakkasin näppäimistöä neljä tuntia, kunnes sivuja oli noin 10 (tästä linkistä klikkaamalla voit todeta, että 10 sivua on miltei sama kuin 12) ja olin suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen. Siistin ulkoasun, tein sisällysluettelon, tallensin .pdf:nä ja lähetin menemään. Ajattelin, että sen on pakko mennä läpi ja koska olin saanut kaikista muista tehtävistä viitosen, lopputyön numero ei laskisi välttämättä kauheasti kokonaisarvosanaa. Kiinnostukseni taso: kivilemmikki.

Tykittelin sitten kurssitentin läpi ja luinkin ihan reippaasti, enkä kehdannut palata enää lukemaan neljän tunnin mestariteostani, koska pelkäsin sieltä löytyvän jotain käsittämättömiä idioottimaisuuksia, joita en päässyt enää korjaamaan. Kolmen piinallisen viikon odottelun jälkeen tuli sitten esseen arvostelu. Olin jollain käsittämättömällä universumin ihmeellä saanut täydet pisteet. Nauroin ääneen. Myös tentti meni ihan mainiolla arvosanalla läpi. Tyytyväinen, se minä olin. Skarppaus tosin otti heti ensimetreillä vähän haparoivia askeleita, mutta eteenpäin on mentävä. 

Näillä meriiteillä suosittelenkin kaikkia lukaisemaan Feikkihikarin vinkit esseenmuodostukseen. Todistettavasti toimii.