Yötyömuurahainen.

Olen etuoikeutettu ja onnellinen ihminen siinä mielessä, että minulla on opiskeluideni ohella osa-aikatyö. Lepakkoihmisenä  koen plussaksi myös yövuorojen mahdollisuuden, ja niistä olenkin saanut ihan kiitettävästi kokemusta tässä uravuosieni saatossa. Teettäköön nyt selväksi, että yövuorot ovat kivoja vuoroja. Unirytmini on aina ollut iltapainotteinen ja kuljen yllättävän vähällä unimäärällä ihan mainiosti, joten ongelmia ei ole tämänkään suhteen ollut. Niille, jotka yövuoroja pelkäävät, voisin siis antaa muutaman elämää helpottavan vinkin, jotka saattvat alentaa kynnystä hankkiutua tähän iloiseen yönkulkijoiden joukkioon.

Älä juo liikaa kahvia töissä.

Usko tai älä, olet menossa työyön jälkeen nukkumaan. On ymmärrettävää, että pitää jaksaa töissä virkeänä kaikki ne tunnit ja siinä helposti tulee lipitettyä kupponen jos toinenkin. Erään työkaverini kanssa meillä oli tapana pistää kello 22:00 täysi pannu kahvia, josta sitten hörpättiin ne viimeiset, tervaa muistuttavat pohjalimat kello kolmen ja neljän välissä aamuyöllä. Potkua yön viimeisiin tunteihin kyllä saatiin, mutta kotona peiton alla sydän pikkuisen tykytteli vielä kahdeksan aikaan. Siinä vaiheessa usein toivoi että olisi jättänyt sen viimeisen tirauksen sinne pannuun.

Syö aamupala ennen nukkumaanmenoa.

Yöllä ei juuri nälätä. Lämmin ruoka ei tule kysymykseenkään, jos nyt jonkun kanasalaatin fetalla on jaksanut iltasella vääntää, niin sen on ehkä jaksanut raahata mukaan jääkaappiin. Sekin alkaa näyttää yön viimeisinä tunteina aika nuhjaantuneelta ja vettyneeltä, joten helpompi on vain ottaa vielä se viimeinen kuppi myrkkykahvia ja antaa piut paut järkevälle ravitsemukselle. Työyön vihdoin loppuessa raahaudut kämpille ja kaadut sänkyyn, vain todetaksesi kello 14:00 seuraavana iltapäivänä että kappas, viimeinen kiinteä ruoka-annos, jonka olet kurkustasi alas tunkenut oli noin 20 tuntia sitten. Nälkä on todella miellyttävä tapa herätä.

Osta ruokaa valmiiksi jääkaappiin ennen yövuoroa.

Tämä vinkki liittyy suoraan edelliseen. Jos olet kuten minä, eli yllättävän usein unohdat tällaisen luonnollisen selviytymistavan kuten syöminen, kannattaa olla varautunut siihen huutavaan tyhjyyteen, joka mahalaukussasi on herätessäsi. Jääkaapissa olisi siis hyvä olla jotain järkevää syötävää, jotta vatsatyhjyys katoaisi fiksulla tavalla. Raahautuminen kauppaan puoliunessa ja nälkäisenä ei ole koskaan hyvä vaihtoehto. Kerran ostin kanaa, laitoin sen jääkaappiin, purin ostoskassiani lisää ja huudahdin "no mutta täällähän oli jo kanaa!" Hetkeksi ilahduin kunnes tajusin että se oli se sama paketti jonka oli pistänyt kaappiin pari sekuntia sitten. Blondihetki vai univaje, ei voi tietää.

 

Ihmiset eivät ymmärrä että olet töissä.

Tämän faktan sisäistäminen helpottaa kaikenlaista ahdistusta. Riippuen työnlaadusta aina joku valopää tulee esimerkiksi Facebookissa kyselemään, että hehee, mikset ole nukkumassa höhöö. Tai mahdollisesti joku haluaa välttämättä avautua kännissä, ja satut olemaan ainoa onlinessa oleva henkilö kello 05:35 lauantaiaamuna. Silloin on kuulkaas kuultu kaikenlaista. Toleranssi tosin känniääliöihin edes verkossa on siinä vaiheessa usein jo luokkaa nolla ja kirveellä otsaan, niitä kun on saanut kuunnella jo koko yön ties minkälaisten ehdotusten muodossa. Minua on pyydetty treffeille, kahville, naimisiin, tyttöystäväksi, seksikumppaniksi, epäilty minun olevan prostituoitu tai punapää, olen myös erityisen mukava, hirveä ämmä, takakireä muija, tiukkapipo ja hyvin seksikäs. Nämä kaikki vain ääneni perusteella. Ihanaa. Siinä vaiheessa yötä onkin kivaa, että joku ala-asteen luokkakaverin isoveli tulee Facebookissa nillittämään jostain vuoden 1999 insidentistä, kun Pera kävi minua hakemassa diskossa tanssimaan, mutta olin mulkku enkä lähtenyt. Kiinnostukseni aste: kivi.

 

Yövuoroa voi syyttää miltei mistä tahansa.

Äiskälläni oli tapana opiskeluaikani alkuvuosina soittaa hävyttömän aikaisin ja pöyristyä siitä, miten olen nukkumassa vielä kello 13 sunnuntaina. Olen aika huono esittämään hereilläolevaa, vaikka kysyttäessä "herätinkö" vastaan aina että "et", joten äiti näki lävitseni joka kerta. Nykyään jos äiti soittaa ja herään johonkin työmiehen tuntiaikaan, äiti pahoittelevasti kysyy "ootko ollut yön töissä". Kiitos oppivaisen alitajuntani, vastaan tähän lähes poikkeuksetta "kyllä". Syy nukkua siis älyttömän pitkään päivällä: taskussa. Muitakin asioita on, mistä voi syyttää yövuoroja. "Valvoin eilen pitkään katsoen vain American Dadia, koska mulla on ensi yönä töitä ja pitää nukkua aamulla mahdollisimman pitkään." "En tullut ruotsintunnille, koska olin yön töissä ja on mahdotonta herätä kymmeneksi kun menee kuudelta nukkumaan aamulla." "Ostin karkkia, vaikka piti ostaa juustoa, oho!" Varsinkin ne yövuorot ovat kaikkein arvokkaimpia syy-automaatteja, jolloin kaikki muut ovat olleet riehumassa, esimerkiksi uudenvuoden yö tai vappu. "Okei, oltiin maanantaina seitsemään asti kännissä, nyrjäytin nilkkani, kadotin hanskani, muistini ja itsekunnioitukseni, mutta hei, olin sentään uudenvuodenaaton selvinpäin!"

Kaikkia muita ketuttaa maanantaiaamuna.

Parasta yövuorossa on se, että kun hyppäät maanantaiaamuna aamukuuden bussiin, jokaista kanssamatkustajaa väsyttää ja ärsyttää kun pitkä työviikko alkaa brutaalisti maanantailla. Itse kun on viettänyt yön töissä, bussimatkan päätteeksi odottaa oma lämmin sänky. Muista vielä toivottaa mahdollisimman monelle superaurinkoisella äänellä hyvää huomenta! Se jos mikä saa yövuoron tuntumaan voitolta.