Matkatarina: Tallinna.

Sain talvilomani iskostettua perioditauon aikaan, eli pidin vähän lomaa (ihan niin kuin en olisi downshiftaillut menemään koko alkuvuotta, hah). Päätimme sitten lähteä Teekkarin kanssa jonnekin, ja kriteerimme (helppo ja edullinen) kohtasivat toisensa Tallinnassa. Näin olen kokenut aikuisiällä kaikki Baltian maat ja voin laittaa ruksin seinään. No en oikeasti, tämä on vuokrakämppä ja seinillä on valkoista tapettia, mutta tehdään nyt symbolinen rasti ilmassa tuohon seinään. Noin. 

Maanantaiaamuna oli Suomessa sellaiset virkistävät -19 astetta, joten pakkasimme mukaan villapaidat, vaikka salaa toivoimmekin kevättä. Piristysruiske lomanalkuun oli myös huomata kello 05:45 lähtiessämme, että joku katujen sankari oli päättänyt potkia Teekkarin autosta sivupeilin irti. Jee. No, se teipattiin välttävästi, jotta kestäisi pienemmät kurvit. Hyvä alku, etten sanoisi. Laivaan asti kuitenkin päästiin vaikka ajomatka olikin superkylmä ja väsyttävä, onnellisena torkuin sitten Teekkarin kainalossa Eckerö Linen Finlandia-paatin eräässä kapakassa, jossa jotkut elämänvoittajat olivat jo hyvänmatkaa huppelissa. Kello läheni siinä vaiheessa kymmentä aamusella, kovimmat tyypit näköjään alottaa ennen meitä nössöjä. Baarin bändi oli oikeasti aika hyvä, lähetimme muusikoille paljon sympatiaa. 

Majapaikkamme naapurimaan kamaralla oli Hotel Euroopa, joka täytti kyllä kaikki odotukset rumasta ulkokuorestaan huolimatta. Huoneessa oli lammaspehmolelu, joka kuulemma asui huoneessa ja oli hotellin maskotti. Aws. Huone oli viihtyisä, henkilökunta mukavaa ja aamiainen hyvinkin ähkyisä.

Parastahan hotellimajoituksessa on (verrattuna hostelliin) aamiainen. Pistimme kellon soittamaan, jotta voimme käydä mussuttamassa kaikkea hyvää, ja aamupalasen jälkeen mentiin takaisin vällyjen väliin. Kyllä loma on ihanaa. 

Näin järkevästi aloitin aamuni.

Ensimmäisenä eli saapumispäivänä säätila oli ihan pyllystä. Oli kauhea myrsky, takki meinasi mennä tuulen mukana, eikä ulkona juuri viihtynyt siinä pakkasessa lyhyitä kävelymatkoja kauempaa. Järkevinä ihmisinä siis vain söimme turkkilaisessa ravintolassa ja fiilistelimme elämää.

Toisena päivänä päätimme sitten säätä ja vaaroja uhmaten hypätä ilmaisbussiin ja tsekata Rocca Al Maren ostoskeskus. Bussia odotellessamme fiilistelin pinkkiä limusiiniä, jonka vieressä kekkuloi pinkkiin haalaripukuun pukeutunut mimmi. Teekkarin mielestä oli limusiinin tuhlausta tehdä siitä vaaleanpunainen, mutta minusta se oli mahtava. 

Bussiteekkari.

Ostoskeskukseen päästyämme Teekkari valaisi minua siitä, että Koskari ja Rocca al Mare kuuluvat samalle omistajalle. Ja voih, huomasimme heti yhteneväisyyksiä! Sisällä oli ihan järkyttävän kuuma, ei siellä oikein ulkoilutamineissa viitsinyt möllistellä. Pyörimme siellä aikamme, kävimme ostamassa vettä, ja hyppäsimme paluubussiin. Mitään ei tarttunut mukaan, totesimme olevamme aika huonoja shoppaajia. Onneksi näimme kuitenkin sitä ennen Prismassa suomalaisen perheen, jonka rouvalla oli tyylikäs takki päällään. Takissa luki selässä "Finland", ihan vaan ettei kukaan erehtyisi heidän kansallisuudestaan. Huokaus. Teekkari ei antanut minun ostaa Estonia -paitaa. Nihkeetä, sanon minä.

Emmille kuva hipsterikaupasta.

Jottemme olisi ihan hirveitä lusmuja, piti tietysti mennä vanhaan kaupunkiin turisteilemaan, vaikka sää olikin ihan sairaan ärsyttävä. Tulipahan huomattua että siellä ei hirveästi jalkateitä aurailla, eli koko ajan sai tallata sohjossa. Kiilakorkonilkkurit eivät olleet voittajan valinta, kaipasin kovasti kumisaappaita.

Vanhassa kaupungissa seikkailimme päämäärättömästi, koska kaikki museot olivat jo sulkeutuneet tai sulkeutumassa. Erään epämääräisen kujan jälkeen päädyimme kuitenkin näköalapaikalle, josta lähtivät jyrkät rappuset muurin päälle.

Kutsuvaa, eikö? Teekkarin mielestä oli.

Rappusten juurella oli kyltti kahvilasta, jota kehuttiin maasta taivaisiin. Nuorina seikkailijoina päätimme siis ottaa riskin ja kapusimme ylös asti. Puolessa välissä oli nahkatuoli ja kehotus jatkaa vielä hetki, koska ylhäällä oli niin siistiä ja upeeta. 

Ja olihan siellä. Tähän pisteeseen asti olimme sanoneet kaikesta näkemästämme, että tämä on varmaan kaunis kesällä, mutta tuo kyseinen kahvila oli myös talvella upea. Sisällä oli hämärää ja takkatuli ja kynttilöitä pöydillä. Hetken saimme jopa olla ihan kahdestaan, ihana tunnelma. Fiiliksen tosin semisti pilasi se, että kahvi maksoi 4,50€ kupilta.

Sisätunnelma.

Paikan päällä oli shakkilauta, jonka pari kovaäänistä herraa ottivat esille. Päätimme siis poistua suuremman mölyn tieltä ja jatkaa vaeltelua. Eipä aikaakaan kun vastaan tuli roskis, jossa oli mielenkiintoinen tarra. Jos joku tietää, mikä on kyseisen tarran pointti, kertokoot. Ja saa myös korjata jos olen ymmärtänyt tarran olemuksen väärin, mutta nopealla vilkaisulla arvelin sen olevan peräaukko.

Miksi roskikseen oli liimattu tarra, jossa oli pyllyreikä? Miksi kukaan tekisi tarran jossa on pyllyn kuva? Suuria kysymyksiä tuli eteen.

Alexander Nevsky Cathedral

Kävimme tietysti kirkoissa kurkkimassa ja turisteilemassa, koska sehän kuuluu matkailuun. Meinasin liukastua kirkon portailla paluumatkalla, olisi ollut aika kipakka pudotus edessä, mutta onneksi löysin tasapainon ja Teekkarin käden ajoissa. Portaiden juurella odotti kerjäläinen, joka kertoi jotain viisauksia. 

Sama sisältä

Illan vietimme pubissa nimeltä Hell Hunt. Syöminen ja juominen Tallinnassa oli niin halpaa, ettei oikein tehnyt mieli lähteä minnekään, maistelimme vain kaikenlaista mitä menusta löytyi. Eräs yllättävä juoma oli nimeltään Ice Wine, siinä valkoviinin sekaan oli lisätty jotain kivennäisvedentyyppistä asiaa ja jäitä. Maistui laimealta mutta eipähän tullut tällä kertaa lainkaan päänsärkyä!

Jääviini.

Vessatekstiä. Himmeällä kyseenalaistetaan kirjoittajan positio, koska kirjoittaakseen istualteen hänen täytyisi olla pitkähkö.

Noniin, en jaksa enää kirjoittaa enempää. Tässä nyt lisää jotain turhia lomakuvia, joita kaikki ovat nähneet miljoonan. Nauttikaa. 

Kerronpas kuitenkin tässä välissä vielä sen että kävimme Tallinnan kaupunginmuseossa, jossa oli jonkin naapurimaan koululaisseurue pukeutuneena keskiajan tyyliin. Parasta visiitissä oli kuitenkin se, että minua tervehdittiin eestiksi, Teekkaria venäjäksi. Muaha.

Loppuanekdoottina voisin kertoa miten paluumatkalla laivalla söin pikkudarrassa sipsejä ja join limpparia jonkun sivubaarin pöydässä. Viereisessä pöydässä istui joku jumalanhylkäämä deeku, joka kunnon raspiäänellään arvosteli kadunmiesposselleen, miten kehtaankin syödä sipsejä. Itsehän hän veteli tyylikkäästi kossukolaa.