Voihan elämä ja kevät. Ensin mainittua enemmän, koska aamulla oli taasen napakat 10 astetta pakkasta, joten keväästä tuskin viitsii edes superpositiivisella mielellä puhua. Hyrtsi hyr. Kerronpa silti miten kivaa elämä voi joskus olla.
Viime viikko oli siis talvilomaviikkoni, jonka pidin perioditauon kanssa päällekäin fiksusti (kuten tiedämme, oveluuteni kuitenkin osui omaan nilkkaan ja missasin yhden luennon). Otimme ison harppauksen Teekkarin kanssa parisuhdelautapelissä ja käväisimme alkuviikosta hyvinkin romanttisella loska- ja pakkasmatkalla Tallinnassa, siitä enemmän olikin juttua täällä. Lemmekkäästi katselimme toisiamme silmiin kun deekut kantoivat olut- ja viinakeissejä Eestin puolelta Suomeen. Noh, ehkä siellä jotain muutakin tapahtui kuitenkin.
Torstaina nappasin mukaan potilas-Emmin katsomaan kanssani Tampereen Elokuvajuhlien lyhytelokuvatarjontaa, valitun näytöksen teemana oli Tieteisnäkyjä, jossa tutustuttiin mm. Futuroon, josta henkilökohtaisesti en kyllä tiennyt yhtään mitään, vaikka ilmeisesti se oli ollut Iso Juttu joskus. Kysyin äitiltä ja iskältä, että muistavatko he kyseisen hökötyksen, mutta kuulemma vain hämärästi, ja sekin koska relaatiot. Lyhytelokuvia näkee ihan liian vähän teattereissa, vaadin lisää! Tavallaan onneksi ja tavallaan epäonneksi on Youtube, joka on lyhytelokuvien mekka suorastaan, sieltä kun vähän vähemmän noita pitkiä elokuvia tulee tihrusteltua, mutta lyhyemmät pätkät saavat miljoonayleisön parissa päivässä.
 |
| Chailatte. |
Perjantaina tyttären epäsuoran (tai ehkä jopa hiukan suoremman) vihjailun jälkeen sain äidin ja iskän käymään Mansessa, ja saivatpa visiteeraajat suunkin makiaksi kun tämä kodin heleä hengetär pyöräytti ihan mustikkapiirakan kahvin kaveriksi. Kyllä musta vielä tulee hyvä kotirouva! (Saatan kertoa kotiäitipotentiaalistani myöhemmin, tehdään kuitenkin tiettäväksi heti, että tuo oli sarkasmia.)
 |
| Omnom. |
Lauantaina sain ruinattua pikkusiskoni luokseni (minähän en minnekään jaksa lähteä), ja otimme matsia erään älyttömän hienon lautapelin merkeissä. Teekkaristakin löytyi ihan uusi ja luova puoli kun piti yrittää myydä toisille treffipalveluille omia sinkkujaan. Siskon kanssa jatkettiin vielä diskoteekkiin jossa asiallisesti tanssittiin Robinin tahtiin.
Sunnuntaina pikkusisko opetti tälle tyylitajuttomalle tädille vähän shoppaamisen saloja, ja muovipussukoita kertyi allekirjoittaneelle enemmän kuin vuoden sisään yhteensä. Oho. Siskollani on kyllä aina ollut vahvat mielipiteet siitä, millaisena minun pitäisi esimerkiksi mennä baariin, ja minut jopa puettiin vieraan vaatekaapin tamineisiin, koska olin liian tylsä. Kerran jouduin lainaamaan äidiltäni mekkoa, koska sisko ei kehdannut tulla muuten baariin. Olisin tullut hupparissa. Mutta hei, niin 2000-luvun alussa pukeuduttiin diskoihin ja baareihin, kamoon!
Nyt kuitenkin omistan läjän uusia vaatteita, joista en oikeastaan edes tiedä missä niitä pitäisin. Kivaa oli silti ja eiköhän se kevätkin sieltä vielä saavu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti