Teoria, koska voin.

Eilen synttäri-illanistujaisissa lähti vähän lapasesta tää teoretisointi. Kuten yleensä. Yksi teoria käsitteli ihmisten ulkonäköä (henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että se oli paska teoria, sori) ja toinen sukupuoli-identiteettiä tai jotain sinne päin. Päätin sitten jakaa oman teoriani ihmistyypeistä myös tänne, pahoittelen syvästi tätä keittiöpsykologiaa.

Ihmisiä löytyy kolmenlaisia. He ovat menneisyydessä eläjät, tulevaisuuteen katsojat ja tässä ja nyt -tyypit. Tässä on luokiteltuna siis ideaalityypit, eli välttämättä puhtaana ei löydy teorian kaltaisia eliöitä luonnosta. Huom. 

Menneisyydessä eläjät nimensä mukaan muistelevat aikaisempia tapahtumia kaihoten tai katkerina. Silloin kaikki oli paremmin, oli laihempi ja nuorempi ja kauniimpimukavampi ja ihanampimenestyneempi, maailma oli yksinkertainen ja helppo ja elämä oli jees tai ainakin sikana jeesimpää kuin nyt. Nykyaika tuntuu turhauttavan harmaalta ja tympeältä, eikä oikein viitsi suunnitella mitään tulevaa, koska nykyäänkin on niin tylsää.

Tulevaisuuteen katsojat ovat joko positiivisia tai negatiivisia. Positiivisille tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia, he ovat päämääräorientoituneita ja motivoituneita pyrkimään koko ajan ylös- ja eteenpäin.  Elämä on yhtä projektia projektin perään, jouluna suunnitellaan jo uuttavuotta ja kesällä jo syksyn vaellusreissua Lappiin.

Negaatio-persoonat taas kuuluvat alakategoriaan "sitku". Eli "sitten kun olen valmistunut, sitku mulla on rahaa, sitku oon kiivenny Kilimanjarolle, sitku oon ostanut Googlen". Nämä ihmiset eivät kuitenkaan ota sitku-fantasiaansa päämääräksi, vaan he soljuvat eteenpäin ajan virrassa ja odottavat Sitä Hetkeä, jota ei välttämättä koskaan tule. Vaarana on, että yhtäkkiä huomaa missanneensa kaikki tienristeykset ja menneensä suoraan päätepysäkille.

Tässä ja nyt -tyypit jakaantuvat niinikään myös kahteen alalajiin. 

Hällä väliä -jengi ajattelee, että millään ei ole mitään väliä, menneisyys on kuollut ja huomista ei ole. Kaikki tapahtuu nyt, ja jos sillä on seuraksia huomenna, niitä ei ole. Katumisvaara on suuri ja pitkäaikaisia unelmia ei juurikaan ole. Kaikki on vain hetkeä toisen perään. Saattavat iän myötä muuttua menneisyydessä eläjiksi.

En löytänyt tarpeeksi hyvää kuvaa downshiftaaja-pilviveikko-hipistä tähän.

Toinen leiri sisältää enemmän elän hetkessä -tyyppejä. Huomisen onni pitää ottaa nyt, ja jos on jotain pakollista tehtävää, se tehdään tänään. He elävät silmät auki ja tiedostavat osaavansa vaikuttaa tiettyyn pisteeseen asti omaan onnellisuuteensa. Tulevaisuus ja menneisyys kietoutuvat tähän hetkeen ja niitä käytetään voimavarana.

Kukaan ei ole välttämättä yksi ihmistyyppi koko elämänsä, vaan se vaihtelee. Sitku-tyyppi saattaakin yhtäkkiä alkaa elää hetkessä, tai hetkissä-eläjä muuttuukin iän myötä menneisyyden muistelijaksi. 

Teen tästä vielä joskus väitöskirjan. Ja nelikentän.