Otettiin siskon ja miekkosten kanssa pieni irtiotto Mansesta ja lähdettiin vähän näpäyttämään isoveljeä onnitteluilla päin pläsiä kotimaamme pääkaupunkiin Helsinkiin eli näin landelaisittain Hesaan. Isoveljen kauniimpi puolisko oli järkännyt yllärijekun ja kutsunut baariin kaikki veljen kaverit ja pikkusiskot tietysti myös päräyttivät paikalle. Herran nassu oli aika hämmentynyt kun parisuhdeillan sijasta raikuikin "paljon onnea vaan" ja skumppalasi lytättiin käteen. Alkuilta meni kakkua mussuttaen, jutellen, juoden halpaa bisseä ("etkoilla" oli vähän halvemmat hinnat) ja kuunnellen reipasta ysäri-eurodancea. Bileet olivat oikein mainiot, mutta ai että mitä blogimatskua rävähti illan aikana esiin.
Lauantai-iltana kymmenen jälkeen sitten halpa olut loppui ja avattiin se kuuluisa hana, josta tulee bisseä kultahippujen kanssa, eli olut oli sellainen kevyt 6,50€ (0,4l) tuoppi. Suolaiselta maistuva hinta ei nyt sinänsä haitannut, mutta se hämmästytti, että jengiä alkoi siitä huolimatta lapata sisään ja kohta populaa olikin kuin Saipan pelissä, vaikka tuskin sinne yökerhoonkaan ihan ilmaiseksi sisään pääsi. Väenpaljous antaa aina sosiologille hyvää empiriaa, joten tein viiltäviä huomioita helsinkiläisen sikahintaisen baariväestön tavoista.
Ensinnäkin, kun minä olin nuori, baariin mentiin usein hupparissa ja reisitaskuhousuissa. Cooleimmat laittoivat farkut ja topin, mutta itse en todellakaan kuulunut niihin. Helsingin kuumimmassa diskoteekissä olin ruutuhameessani täysin outsider ja nolo, mimmit olivat pukeutuneet kuin ylioppilasjuhliin, eli ihan saatanan kalliisiin mekkoihin ja painovoimaa (ja tasapainoa) uhmaaviin korkokenkiin. Tsiisus. Tuntui kuin olisin tullut suoraan pellolta. Hotellin peilistä katsonut ihan jees mimmi muuttui metsänpeikoksi niin että hupsista vaan. Olenko vanha vai vaan perseestä kun en jaksa ihan niin paljoa panostaa perusbaari-iltaan? Toisaalta, olen myös varattu, joten lihaa ei tarvitse esitellä, jotta saisin vietyä jonkun hotellihuoneeseeni. Ehkä silläkin on merkitystä.
Toiseksi, miksi ihmeessä jätkät käyttävät aurinkolaseja sisällä? Anteeksi nyt vaan, mutta millä logiikalla? Minun aivoni eivät sitä käsittäneet, he näyttivät paitsi noloilta myös idiooteilta. Ei ollenkaan siisteiltä. Ehei. Eräs tällainen aurinkolasijäbä yritti tulla seurueemme neitosen viereen istumaan, mutta tahdikkaana ihmisenä kysyin häneltä kohteliaasti, että "häikäiseekö tuo aurinko sinua liikaa?" Naurun saattelemana heebo poistui takavasemmalle. Heipat vaan sinne.
Tanssilattian tanssimode oli tyyliä silli sillipurkissa. Horisontaalisesta liikkumisesta ei ollut puhettakaan, joten lanseerasin ihan oman tanssiliikkeen, jossa nostetaan kädet ensin pystysuoraan ylös ja sitten notkautetaan polvilla vähän alaspäin. Ja kaikki mukaan! Siinä vaiheessa, kun joku arjen sankari kaatoi kaljansa päälleni, päätin liueta paikalta. Onneksi hän kohteliaasti pahoitteli sanomalla, että "ainakaan se ei ollut kusta, verta tai spermaa". Herrasmiehiä näköjään on vielä olemassa!
Lähtiessämme baarista pois ulkona oli vielä ihan tajuttoman pitkä jono, sekä "nolojen tavisten" jonossa että "viiaipii"-jonossa, jossa paskantärkeät pikkupenskat väläyttelivät isiltä saatuja rahojaan. Ootte niin siistejä hei.
Vielä lopuksi onneksi bongasimme morsiusparin, joka oli päättänyt tulla viettämään hilpeitä hääjatkojaan baariin. Mahtoi olla hauskaa väentungoksessa siinä valtavassa morsiusmekossa. Peukut ja onnea avioliittoon!
Kävellessämme yöllä hotellille totesimme, että pikkukaupunki on hyvä kaupunki. Kuten Tampere.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti