Valkoinen hattu täynnä viisautta.

Hyvää uutta elämää, arvoisat ylioppilaat, vastavalmistuneet ja muut elämän välisatamalta laivaan astuneet. Keväässä on aina samalla lopun haikeutta ja tulevaisuuden kaipuuta. Omasta lakituksestani on jo yhdeksän vuotta ja se tuntuu ihan kammottavan pitkältä ajalta. Onneksi tuollaiset elämän rajapyykit ovat jo takanapäin ja valkolakkikin on lähinnä harmaahattu riehakkaiden vappuhippojen jäljiltä.

En ole kuitenkaan vielä niin kalkkeutunut, ettenkö muistaisi sitä hetkeä kun länttäsin lätsän päähän ja kuvittelin muiden kukitettavien ohella tietäväni mm. kaiken. Maailma oli ihan sairaan siisti, tulevaisuus oli täysin auki hyvällä tavalla, oli vain omasta itsestä kiinni, mihin junaan hyppää. Yo-juhlaviikolla sai väännellä kakkusia yömyöhään äipän kanssa, myös juhlia edeltävänä yönä. Aamulla oli tietysti kampaaja ja tämä unideprivaatio johtikin siihen, että nukahdin baarin pöytään silkkaa uupumustani. Silloinen poikkis kiukustui ja väitti minun sammuneen ja vei kotio nukkumaan. Seuraavana aamuna ei oikein hymyä irronnut, vaikka oli vielä toiset juhlat edessä. Harmitti, koska äiti kielsi juomasta punaviiniä yo-lakista. Myöhemmin tosin olen ihan kiitollinen että lakkiparkani säästyi moiselta kohtalolta.

Itse juhlissa en saanut syödyksi kuin about puolikkaan lihapullan. Joka kerta, kun sain herkkulautasen eteeni, tuli taas joku Martta-tädin serkuntytön kaveri Kerttu-Jermakki onnittelemaan ja tietysti piti kilauttaa sitä Prisman päärynäsiiderillä täytettyä skumppalasia joka jeesuksen kerta. Ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä, että tykkään olla juhlissa ennemmin vieraana kuin itse pääpiruna. Ylppäreissä kannattaisi olla flyeri, jossa lukisi a) mitä kirjoitin ja b) mihin olen hakemassa opiskelemaan, jotta niitä voisi jaella kaikille kyselijöille. Säästyisi hyvää lihapullansyöntiaikaa sille lakkihenkilöllekin.

 

Kuten todettu, lakki mahtui just ja just päähän, koska nuppi oli niin täynnä viisautta. Aika saakelin (pardon my french) nopiaan sitä tipahti kyllä maanpäälle kun yhtäkkiä ei ollutkaan niin helppo saada opiskelupaikkaa tai töitä tai yhtään mitään. Nuoruus on niin kauan kivaa kun voi luottaa siihen, että valtio maksaa elämisen ja kesätyöt ovat vain "kiva lisä" tuloihin. Oikea totuus paljastuu siinä vaiheessa, kun on pakko hankkia jokin paskaduuni, jotta voit maksaa sen ylihintaisen rupuyksiön, ja vuokraisäntäkin on ihmisenä täysi perse. Eräs yksiöni Tampereella oli uskomattoman kaunis, siinä oli parkettilattia ja valkoiset seinät ja söpöt kaapinovet ja pikkuruinen keittiö. Olin todella ylpeä kodistani, koska se oli ensimmäinen oikeasti kodilta tuntuva paikka sitten vanhempien luota lähdön. Olihan se toki tyyriskin, koska sijainti oli Tampereen ydinkeskustaa. Sisko tuli kerran käymään ja tokaisi, että hankkii sitten isona samanlaisen, "paitsi hienomman". Pienesti loukkaannuin.

Joka tapauksessa kaikki valkohattuiset ihmislapset: ottakaa toki nyt kaikki irti kaikkitietäväisyydestä, onnellisuudesta, hullusta vapaudesta ja nuoruudesta, kun vielä voitte. Teekkari  kertoi, miten fuksivuonna joku ännännen vuoden veteraaniteekkari oli todennut heille, että kyllä tuo innostus vielä kyynisyydeksi muuttuu. Ja kuulemma muuttuihan se.