Ah, kesä ja kärpäset, valoisat yöt ja hikiset päivät. Facebook on mahdollistanut kesästänauttimisen laajalla skaalalla, sillä jokainen pasteaa kuvia kermajätskitötteröistään ja kahdeksan euron terassikaljoistaan, enkä malta odottaa ensimmäisiä bikinikuvia, jotka mauttomuudessaan tuovat aina hyvän kesäfiiliksen.
En ole koskaan ollut kesäihmisiä. Yllättävän monet ensimmäisen valonpilkahduksen ja mittarin lukeman heilahtamisen jälkeen repivät villapaidan yltään, juovat kossurälläyskännin ja huutavat Suvivirttä Kesä-Ladan ikkunasta. Itse en nyt varsinaisesti vihaa kesää, mutta suhteemme on neutraali, enkä koe tarvetta hehkuttaa sitä ihan joka puolella (enkä ymmärrä miksi kenelläkään muullakaan on tarvetta, se on vuodenaika, eli todennäköisesti tulee taas ensi vuonna). Se johtuu useasta eri syystä, mutta yksi niistä on se, että tykkään olla koulussa. Pienempänä kummivanhemmat aina kiusasivat meitä lapsia sanomalla, että "onko kivaa kun loma loppuu ja koulu alkaa" ja kaikki muut huusivat yhteen ääneen "EI!" Paitsi pikku-Marjaana, joka sanoi ihan hiljaa että joo. Kesällä vaan ei ollut niin kivaa, ei rutiineja (olen rutiinintarpeinen edelleen), ei päivittäistä kavereiden kanssa hengailua eikä opiskelua. Ehkä olen aina ollut semisti nörtti. Onneksi kesällä sai sentään lukea Agatha Christietä. Silti paras päivä vuodessa oli ensimmäinen koulupäivä syksyllä.
Toinen syy kesäneutraaliuteeni on joidenkin teorioiden mukaan se, että olen syntynyt syyskuussa. Syksy onkin vuodenajoista lempparini, ruska värjää lehdet pihalla kauniiksi ja on viileää, muttei vielä lunta. Kesällä kun inhottavinta on liika kuumuus. Tai no, ei oikeastaan, vaan inhottavinta on kesäihmiset, jotka kiljuvat "ei saa valittaa!" kun sanoo, että on liian kuuma. Miksei saisi valittaa? Heti kun syksyn ensimmäiset viileät aamut saapuvat, kesä-esat laittavat Facebookkiin jotain vitamiineista ja synkästä talvesta ja angst. Anteeksi nyt vaan, helteessä mummoja tuupertuu kodeissaan pelkästä kuumuudesta, mutta kupsahteleeko niitä talvella? Eikö? No kappas! Saanko siis valittaa a) koska on ihmiselle vaarallisia lämpötiloja vai b) koska varpaani kastuivat, enkä voi käyttää korkkareita. Choose wisely!
Kesässä on myös hirveä sosiaalinen paine. Pitäisi olla aktiivinen, ulkoilla, "nauttia kun vielä voi" ja tehdä muutenkin kaikenlaista, mihin tällainen sisätila-citygirl ei oikein taivu, esimerkiksi jotain mullan tonkimista ja metsässä talsimista. "Ihana ilma, miksi olet sisällä?" on todella ärsyttävästi sanottu. Teen esimerkiksi yövuoroa, jolloin no, öh, pitää myös nukkua ja se uni nyt sattuu tapahtumaan klo 06 ja 14 välillä. Sitten on tietysti nämä sankarit, jotka antavat "hyviä vinkkejä" muille: "Hei siis mä en ainakaan valita kesästä, KESÄÄH! Ihanaa. Kato en todellakaan jää kotiin makaamaan vaan meen biitsille tai terassille daa." Helppoahan se on, jos ei käy töissä, mutta jotkut meistä eivät vain makaa sängyssä ja polttele pilveä ja nosta rahaa taikaseinästä. Ensimmäinen kesätyöni oli vuonna 2000 ja siitä se sitten lähti. Ja jos nyt joku tulee mussuttamaan, että nyyh, en ole saanut töitä, ei se ole mun vika vaan yhteiskunnan rakenteiden ja koska kahviteollisuus, niin säästä sössötys! Voit olla myös antamatta työttömän vinkkejä kesähelteisiin, jotta en vihaa sinua. Yksinkertaista.
Kesäduuni ja Oikea duuni eroaa toki siinä, että nykyään mulla on palkallinen kesäloma. Joten lällätilää kaikille, jotka sanoivat mun tekevän "liikaa" töitä syksyn ja kevään (enemmän kuin he, mikä ei ole vaikeaa, jos lähtökohta on ei lainkaan töitä). Neljä viikkoa on kuitenkin Suomen kesässä yllättävän lyhyt aika, varsinkin jos sen pitää syksyllä, kuten allekirjoittanut, joten eiköhän sitä kesää tule kulutettua lähinnä duunissa. Toisaalta, töissä on ilmastointi, joten joskus on ihan virkistävää vaihtaa tämä sauna, jota kodiksi kutsun, viileään toimistoon.
Ei siis kannata ottaa paineita kesästä, mutta älkää nyt hyvät ihmiset russuttako, etteikö saisi inhota 30 asteen helteitä. Tottakai saa! Eikö voi olla vaan et hei, mä tykkään tästä ja sä tykkäät tosta, piis mään. Ilman että joku näsäviisastelija omahyväisen hymyn kera lässyttää että "muistutan tosta sua sit ensi talvena, heh heh." Jos olisin väkivaltainen, vetäisin pataan, mutta koska en ole, lyön puhujan pään vain mielessäni patteriin.
Tässä vielä kiva kesäbiisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti