En jaksa olla kovin yhteiskuntakriittinen tässä blogissa, koska on olemassa tuhat kertaa parempia ja asiallisempia yhteiskuntakriitikkoja, joiden kanssa olen samaa mieltä, ja jotka saavat asian perille paljon järkevämmin. Toiseksi, en jaksa sitä kakkamyrskyä, jonka yhteiskuntablogaajat saavat niskaansa. Mitä blogiin tulee, olen mieluumiin kevyt lifestyle-blogisti, jonka päässä ei liikahtele juuri Rihannan lyriikoita enempää. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät minun kuitenkin kuitenkin olevan ihan pikkuruisen mieltä joistakin asioista. Sillai kevyesti ja mahdollisimman epäkärkkäästi.
Nyt kuitenkin aion kertoa opiskelijoiden laiskuudesta, koska tämä ja tämä ja mm. tämä. Kirjoitukseni on edelleen rankan ironinen, joten kakkahuutelut voi kiljahtaa vaikka lähimpään kaivoon. Kuvat ovat lazy college senior -memejä, koska se itsessään kertoo jo paljon aiheesta. Siis siitä, miten opiskelijat eivät tee muuta kuin juovat bisseä ja bilettävät, nukkuvat luennoilla ja valmistuvat hitaasti.
Olen käynyt koko yliopistoaikani osa-aikatöissä. Palautin viime vuodelta 5 kuukauden tuet takaisin, koska Kelan mielestä opiskelija ei ainoastaan voi vaan hänen myös pitää elää sen normaalia ihmistä kauhistuttavan köyhyysrajan alapuolella. Tämän huomaa siitä, että vaikka teen jokseenkin vähän töitä ja vain pari vuoroa viikossa, "tienaan" niin paljon, että Kelan mielestä en ole oikeutettu hyvinvointivaltion suomiin etuuksiin. Työnteosta (ja vapaa-ajan vajauksesta) huolimatta palautin kandidaatintutkielmani tänä vuonna, suunnitellusti ja aikataulussa. Juuri niin kuin ministerisedät ja -tädit tahtovat.
En ole koskaan ollut mielestäni mikään hikari, mutta huomaan, että kun olen löytänyt alan, josta pidän, opiskelut sujuvat kuin itsestään. Luen tenttikirjoja mielenkiinnolla, kirjoitan esseitä helposti aamuyön tunteihin asti ja saan hyviä numeroita. Miksi siis pitäisi tunkea 19-vuotiasta valkohattuista reppanaa, joka hädintuskin saa ajaa isin Mersulla, ensimmäiseen opiskelupaikkaan, johon hän sattuu pääsemään? Itse en ainakaan 19-vuotiaana tiennyt tuon taivaallista siitä, mitä haluan isona tehdä. Kannatan ehdottomasti epäröiville välivuotta, jolloin voi kokeilla tehdä erilaisia töitä tai työharjoittelua tai käydä intin tai mitä tahansa nyt tarvitseekaan, jotta keksii, miksi haluaa tulla kun on vanha ja rasittunut.
Uraputki kun meillä nykyajan pullanmuruilla on joka tapauksessa aika lyhyt ja täynnä erilaisia pätkätöitä, työttömyysjaksoja, työharjotteluita ja uudelleenkouluttautumisia. Emme ole enää sitä onnekasta sukupolvea, joka valmistuttuaan menee firmaan x töihin ja saaa työuran loputtua kultakellon palvelusvuosista. Kieltäydyn myös kuuntelemasta puhetta siitä, ettenkö olisi jo edennyt työurallani, olen sentään tehnyt palkkatöitä kokoaikaisena ja vakituisena jo vuodesta 2008. Valmistunut tai ei-valmistunut, eikö työpanoksellani ole muka ollut merkitystä yhteiskunnalle? Anteeksi, voisitko siellä ministeriön norsunluutornissa ottaa esille vielä suurennuslasin, jotta muistuttaisit vielä enemmän läskiä porvarin penskaa, joka polttaa huvikseen muurahaisia hengiltä.
En ole koskaan ollut mielestäni mikään hikari, mutta huomaan, että kun olen löytänyt alan, josta pidän, opiskelut sujuvat kuin itsestään. Luen tenttikirjoja mielenkiinnolla, kirjoitan esseitä helposti aamuyön tunteihin asti ja saan hyviä numeroita. Miksi siis pitäisi tunkea 19-vuotiasta valkohattuista reppanaa, joka hädintuskin saa ajaa isin Mersulla, ensimmäiseen opiskelupaikkaan, johon hän sattuu pääsemään? Itse en ainakaan 19-vuotiaana tiennyt tuon taivaallista siitä, mitä haluan isona tehdä. Kannatan ehdottomasti epäröiville välivuotta, jolloin voi kokeilla tehdä erilaisia töitä tai työharjoittelua tai käydä intin tai mitä tahansa nyt tarvitseekaan, jotta keksii, miksi haluaa tulla kun on vanha ja rasittunut.
Uraputki kun meillä nykyajan pullanmuruilla on joka tapauksessa aika lyhyt ja täynnä erilaisia pätkätöitä, työttömyysjaksoja, työharjotteluita ja uudelleenkouluttautumisia. Emme ole enää sitä onnekasta sukupolvea, joka valmistuttuaan menee firmaan x töihin ja saaa työuran loputtua kultakellon palvelusvuosista. Kieltäydyn myös kuuntelemasta puhetta siitä, ettenkö olisi jo edennyt työurallani, olen sentään tehnyt palkkatöitä kokoaikaisena ja vakituisena jo vuodesta 2008. Valmistunut tai ei-valmistunut, eikö työpanoksellani ole muka ollut merkitystä yhteiskunnalle? Anteeksi, voisitko siellä ministeriön norsunluutornissa ottaa esille vielä suurennuslasin, jotta muistuttaisit vielä enemmän läskiä porvarin penskaa, joka polttaa huvikseen muurahaisia hengiltä.
Useimmat opiskelutovereistani käyvät osa-aikaisesti duunissa, ainakin jossain vaiheessa, ellei nyt ihan koko vuotta. Mutta nytpä tulee se twisti: on myös niitä downshiftaaja-pellejä, jotka pössyttelevät puistossa rumpupiirin tahtiin ja tuijottelevat taivaita, koska ovat niin yhtä universumin kanssa. Niitä, jotka eivät etene koska heitä ei vain kiinnosta. Apua, apua, tarkoittaako tämä että kaikki nuoret opiskelijat ovat laiskoja tyhjäpäitä, jotka silkkaa perseyttään eivät koskaan maksa yhteiskunnalle takaisin hirvittävää summaa, jonka he ovat siltä kupanneet? Kyllä, koska myös kaikki keski-ikäiset ovat puistossa hengaavia kadun sankareita, jotka nostavat sosiaalitukea, rähisevät ohikulkijoille ja vetävät viinaa. Eikun hetkinen. Eikö muihin kuin nuoriin saakaan soveltaa samaa kaavaa, jotkut ovat = kaikki ovat? Haistanko nyt epäreiluutta? Voiko olla, että nuoriso on vuosikymmenestä toiseen aina se paha, vaikka suhteellisen usein nuorista tulee (oho) juuri niitä aikuisia? Eikai maailmassa ole virheitä? Mua on nyt huijattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti