Tutustuttaessa uuteen ihmiseen häneltä usein kysellään kaikenlaista joutavaa kuten harrastuksia ja musiikkimakua. Allekirjoittanutta ärsyttää suunnattomasti varsinkin tuo jälkimmäinen kysymys, koska joinakin päivinä nyt satun näyttämään goottipelleltä tai rokkitytsyltä, ja siitä sitten tehdään kaikenlaisia hassuja oletuksia viitaten Nightwishiin. Pääsääntöisesti vastaankin musamakukyssäriin kuuntelevani apokalyptista folkkia. Keskusteluntappajana lause on tehokas, sillä kukaan ei yleensä ole kuullutkaan ko. genrestä saatika sitten tietäisi mitään bändejä, jotka sen kaltaista musiikkia soittaisivat. Kysymys on sinänsä typerä, koska suurin osa varmaan kuuntelee hyvinkin erilaista musiikkia eri päivinä. Vaikka kuuntelen aika paljon kaikenlaista, vastaus ei nyt suoranaisesti ole ihan hatusta vedetty, sillä kuuntelen myös ko. genreä. Jos ette vielä googlanneet, niin tästä esimerkki: Klik.
Olen joutunut aikaisempien positioideni myötä sietämään käsittämättömän määrän muusikoita ja musiikkielitistejä, jotka tekevät jokaisessa keskustelussa selväksi miten musiikkimaku on tärkein ihmistä määrittävä tekijä ja varsinkin heidänkaltaisensa musiikkimaku on Oikea ja Tärkeä. Kasaritukkahevibändin C-kasetin B-puolella olevat biisit ovat erinomaisia ja mitään muuta ei oikeastaan edes kehtaa kuunnellakaan. Musiikin paskuuden faktisuudella ei ole mitään tekemistä fanituksen kanssa, ehei. Pointtina on se, että kukaan muu ei ole bändistä kuullutkaan. Se hei ei ole mitään mainstreamia!
Jos suuri yleisö sattuu löytämään musaelitistin lempibändin, se menee vaihtoon nopeammin kuin ehdit sanoa "surullinen egopelle". Toinen vaihtoehto on fanittaa vaan supermiljoonasti enempi kuin kukaan muu, hankkia laaja tietovaranto bändin historian eri vaiheista ja jäsenten lemmikkieläinten nimistä, hankkimalla fanituotteita kuten seinälippuja, unohtamatta omaelämänkertoja ja kaikkea tilpehööriä, mitä itsensä musiikin vuoksi myyneet nyt voivatkaan tuotteistaa.
Tehdään nyt kuitenkin ero hipsterin ja musaelitistin välille. Hipsterit ovat eilisen emoja, hoppareita ja puuhelmi-ihmisiä, eli niitä jotka menevät muodin mukana, liittyi se sitten musiikkiin, vaatteisiin, leffoihin tai puhetapaan. Kulttuuri- tai kulutustuote, u name it, se on tasan mietitty sopivan ulkoasuun. Musiikkipuoli on siis vain yksi osa tätä nykymuotia, jossa vaan sattuu olemaan trendinä "erilaisuus". Musaelitistin piirteitä on löydettävissä hipstereistä, koska he yrittävät erottautua kuuntelemalla samaa musaa kuin kaikki muutkin erottautujat. Musaelitisti kuitenkaan ei mene muodin mukana, vaan on äärimmäisen genreuskollinen: industrial- ja goottimusiikin kuuntelijat pukeutuvat maailmankatsomuksensa mukaisesti mustiin, korsetteihin, platformeihin, niitteihin, nahkaan ja pvc:hen, käyttävät paljon meikkiä (sukupuolesta riippumatta) ja hopeakoruja. Hevarit taas pistävät päälleen lempibändinsä paidan tai mahdollisimman vanhan metallifestivaalipaidan, joka on ollut joskus musta, mutta nykyään lähinnä harmaa. Tällaisiin musaelitisteihin ei muodin virtaukset iske, vaan kun seuraava kuohu vie hipsterit taas uuteen trendikauppaan, elitisti avaa tyynesti vaatekaappinsa oven.
Traagisin esimerkki hipsterivirtauksesta on dubstep. Sitä ei voi tanssia saati laulaa ja siitä tulee helposti päänsärky. Silti sitä soitetaan trendibaareissa ja ihmiset vääntelehtivät "musiikin tahtiin" kuin sähkötuolissa. Jos joku oikeasti kuuntelee dubsteppiä kotona kuulokkeet päässä useamman tunnin putkeen, tulkoot minulle esittäytymään niin nostan hattua. Olen kuunnellut aikanani hyvinkin rumaa musiikkia, esimerkki tästä klik, mutta mikään ei ole saanut niin kovaa migreeniä aikaan kuin dubstep.
Minulle on ihan sama mitä ihmiset kuuntelevat, enkä yleensä jaksa keskustella musiikkimausta tai sen puutteesta. Musiikkimakuja kun ei oikein voi pistää rinnakkain. Ei se, mitä kuuntelet, tee sinusta yhtään parempaa ihmistä. Tiedän, että olen sanonut "paskin hevibiisi on silti parempi kuin paras räppibiisi", mutta se nyt oli lähinnä vitsi. Kyllähän niitä makuja on, mutta en nyt tiedä onko minun sen parempi kuin Jampan, joka popittaa Choralea Corollassaan.
Ärsyttävää on muuten myös se, että olen valinnut musiikin bileisiini ja silti joku tulee koneelle ja avaa youtuben. (Paitsi kun vappuna soitin kaksi tuntia taistolaislauluja putkeen niin olikin aiheellisa pyytää musiikinvaihtoa.) Annetaan nyt kuitenkin ihmisten kuunnella mitä tykkää, ei se ole mitään kansanvalistusta että paasaat jonkun hämeenkyröläisen nevaribändin upeudesta jokaisissa bileissä ja hehkutat "savuisia klubikeikkoja", jotka ovat oikeasti kymmenen hengen kaveriporukan pössyttelyiltamia. Ei se ole coolia, se on lapsellista. Ja naamakin pysyisi pidempään rypyttömänä jos se nokka ei menisi solmuun joka kerta kun joku sanoo tykkäävänsä Rihannasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti