Vaatekaapin siivoamisessa on jotain terapeuttista. En ole koskaan ollut himoshoppaaja joten vaatekaappini harvemmin tursuilee turhasta kamasta, mutta myönnettäköön että olen sitä tyhjennellyt vuosien mittaan häkkivarastoon. Nyt kun elämä on muutenkin remontissa tuntuu luontevalta pistää kiertoon kaikenlaista vanhaa.
Ystäväni tyhjensi hiljattain vaatekaappiaan, ja sain häneltä kaikkea kivaa ja (minulle) uutta päällepantavaa. Tästä intoutuneena päätin itsekin käydä systemaattisesti läpi kaikki nyssykät, joita on kasautunut vintille. Periaatteena on, että jos ei ole vuoteen tarvinnut vaatetta, se tulee poistaa elämästä. Muodostin lattialleni kasoja, jotka nimesin "pidetään", "lahjoitetaan", "poistetaan" ja "pitäisi poistaa, mutta nostalgiasyistä lykätään päätöstä tulevaisuuteen".
Pidetään-kasa oli loppujen lopuksi surkean pieni. Sinne pääsi vain parit kaivatut housut, jotka olivat kadonneet vahingossa rytkyjen hautausmaalle. Pidetään-kasan volyymi kertoo turhuudesta, joka on vienyt kallista häkkivarastotilaa (köh) kaikki nämä vuodet. Kasan paras anti oli kuitenkin tämä: housut istuivat edelleen ja näyttivät hyvältä. Näiden hamevuosien jälkeen on aika tervehtiä takalistoa. Salut!
Kaappiseikkailuni tarkoituksena oli kerryttää "lahjoitetaan" -kököä. Sisko on luvannut ne pistää myyntiin, vaikka olen kyllä sitä mieltä että kunhan eroon pääsee niin hyvä on. Ikea-kassillisen verran sitäkin tavaraa tuli löydettyä, nyt ongelmana on enää niiden roudaaminen bussilla. (Ikea-kassillinen voisi ihan hyvin olla tilamitta, toim. huom.)
Vähän sydämestä riipaisi esimerkiksi vanhojentanssikengät, jotka kasaan katosivat, mutta kun ei niitä tule pidettyä edes juhlissa. Nostalgia-pinoon ne eivät kelvanneet. Sinne pääsivät vain harvat ja valitut, lähinnä festaripaidat, jotka olen saanut ollessani töissä tapahtumissa.
Poistetaan-pino oli ehdottomasti terapeuttisin ja paras. Sinne meni kaikki rikkinäinen ja varsinkin legginssien ja paksujen sukkahousujen repiminen oli todella hauskaa. Miksi ihmeessä tuhoaminen tuntuu aina niin siistiltä? Olen joskus pilkkonut saksilla paitoja vain pilkkomisen ilosta. Ehkä tämä on tällaista tuhkasta nousee Feenix-lintu -meininkiä, kaikki pitää polttaa maan tasalle ennen kuin voi alkaa rakentaa uutta.
Vintiltä löysin kaikkea jännää kuten vanhan mp4-soittimen. Soittimessa ei toiminut kuulokepaikka, vaan ääni tuli kaiuttimesta vaikka laittoikin kuulokkeet paikalleen. Vein sen korjattavaksi Teekkarille, jotta voisin katsella sarjoja bussimatkoilla, mutta soitin ei ikinä selvinnyt siitä käsittelystä. No, ei se kyllä ollut kovin käytettävä ennenkään, eli nyt voi surutta senkin heittää menemään.
Löysin myös vaalean peruukin vuodelta nakki, jolloin pidimme Oktoberfestin toukokuussa. Nappasin tukkalaitteen mukaani, koska kyllä varmasti löytyy vielä mahtava tilaisuus olla blondi.
Jätesäkillinen menneisyyttä lähtee nyt tästä asunnosta, eikä palaa enää koskaan. Olen tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti